Palvelut
Retkeily
Kokemäenjoen rannoilla on useita luontopolkuja, joiden kautta voi helposti tutustua alueen luontoon. Luontopolkuja on Porin jokisuistossa ja luotojen alueella, Ulvilan Saarenluodossa, Nakkilan ja Harjavallan jokirannoilla ja -törmillä sekä Kokemäen ja Huittisten kosteikko- ja suoalueilla. Luontopolkuja on myös sivujokien ja alueen järvien rannoilla mm. Luvialla, Ulvilassa, Nakkilassa, Harjavallassa, Huittisissa, Sastamalassa ja Kiikoisissa.
Purjelaivakauden jäänteisiin, painolastikasveihin ja muihin kohteisiin voi tutustua Reposaaren kaduilla, kujilla ja rannoilla. Kokemäellä vanhaan kulttuurimaisemaan voi tutustua merkityillä kävelyreiteillä ja –poluilla tai opastetuilla kierroksilla. Sastamalassa järjestetään opastettuja kierroksia kulttuurikohteisiin.
Lintutorneja on jokisuistossa ja luotojen alueella sekä alueen järvien rannoilla. Linnustoa voi seurata myös korkeilta rantatörmiltä, joilla liikuttaessa kannattaa kuitenkin olla varovainen liukastumis- ja sortumavaaran takia. Myös korkeat kalliot soveltuvat lintujen tarkkailuun.
Uiminen ja liikunta
Kokemäenjoen rannoilla on useita uimarantoja, joista osa ei voimakkaan virtauksen vuoksi sovi lapsille ja heikon uimataidon omaaville henkilöille. Turvallisia ns. EU-uimarantoja on mm. Porissa, Harjavallassa ja Sastamalassa. Alueen sivuvesistöissä on myös useita EU-uimarantoja, mm. Ulvilassa ja Sastamalassa. Talviuintia voi harrastaa mm. Harjavallassa ja Sastamalassa.
Harjavallassa joen jäällä pääsee yleensä talvella myös hiihtämään hyväkuntoisilla ja tasaisilla laduilla ja jäälle aurataan myös ulkoiluun sopiva muutaman kilometrin pituinen luistelurata, jolla kuitenkin jään laatu vaihtelee siten, että ns. matka- tai retkiluisteluun se ei yleensä sovellu.
Porissa ladut on tehty Varvourinjuovan jäälle ja Pormestarinluodon rantaan. Myös Kirjurinluodossa on talvella Hiihtomaa, jossa on useita latuja ja harjoittelumäkiä. Kirjurinluodossa on myös pieni luistelurata.
Veneily ja vesiurheilu
Kokemäenjoki on suuri joki ja soveltuu siksi hyvin monenlaiseen veneilyyn. Koskikohdat vaativat kuitenkin kokemusta ja myös voimalaitosten ylä- ja alapuolella voi olla vaarallisia virtauksia. Joella kuljetaan veneillä ja liikutaan kanootilla eri syistä, jotka voivat liittyä siirtymiseen, kalastukseen, metsästykseen, virkistykseen, ulkoiluun, retkeilyyn, kuntoiluun ja kilpaurheiluun. Kosket sopivat myös koskenlaskuun kokeneille harrastajille, mutta aloittelijoille ne ovat kivisyyden ja virtaamavaihtelun vuoksi vaikeita ja jopa vaarallisia.
Sastamalassa Kokemäenjoessa veneillään lähinnä kalastuksen, virkistyksen, koskenlaskun ja melontaretkeilyn merkeissä. Vammalassa veneily painottuu järvialueille, Lieko-, Rauta- ja Kulovedelle, jossa veneillä kuljetaan myös mökkeilemään ja virkistäytymään.
Kokemäellä veneillään mm. kalastuksen, virkistyksen ja melontaretkeilyn vuoksi ja myös kulkemista ja kuljetuksia mm. kesäasunnoille hoidetaan Kokemäenjokea pitkin. Kokemäellä toimii nykyään veneseura, joka mm. kehittää ja edistää veneilyturvallisuutta Kokemäenjoen keskiosissa ja se on merkinnyt venereitin alueen karikkoisiin kohtiin.
Harjavallassa veneillään mm. kalastuksen, virkistyksen ja melontaretkeilyn merkeissä. Harjavallassa harrastetaan myös vesihiihtoa, jossa kilpailulajeina ovat hypyt, pujottelu, kuviot ja wakeboard. Harjavallassa kilpaillaan myös vesijeteillä watercross -kilpailuissa.
Nakkilassa veneillään mm. kalastuksen, virkistyksen ja melontaretkeilyn merkeissä. Nakkilan koskialueilla kalastetaan vetämällä vaappua tai perhoa soutuveneellä.
Ulvilasta ja Porista siirrytään usein mökkeilemään, veneilemään, metsästämään tai kalastamaan Kokemäenjoen suistoon luotojen alueelle ja Pihlavanlahdelle tai Reposaareen ja Ahlaisten saaristoon tai pidemmälle Selkämerelle ja Saaristomerelle. Pihlavanlahdella ja Kokemäejoen suistossa veneestä kalastetaan erityyppisillä pyydyksillä. Luotojen alueella ja suistossa harrastetaan myös melontaurheilua ja -retkeilyä. Myös soutuvene sopii hyvin varsinkin pienempien juopien koluamiseen.
Joen alajuoksulla pääsee risteilemään sesonkiaikana päivittäin säännölliselle reitille Porin ja Reposaaren sekä Porin ja Ulvilan välillä. Tilausristeilyt esim. Selkämerelle ovat myös mahdollisia.
Kokemäenjoella järjestetään vuosittain heinäkuun puolivälissä Satakunnan Kansansoutu –tapahtuma, vesistöretki Sastamalan Vammalasta Poriin. Siinä soudetaan tai melotaan 109 km matka joen yläjuoksulta myötävirtaan kolmen päivän ajan. Retkeen voi osallistua kaikkina päivinä tai valita itselleen sopivan matkaosuuden. Satakunnan Kansansoutu soveltuu hyvin myös perheille.
Kalastus
Kokemäenjoen kalakannat ovat veden puhdistumisen ja kalaistutusten seurauksena nopeasti elpyneet takavuosien heikoista ajoista (kts. Historia). Jokeen nousee jalokalaa, meritaimenta, merilohta ja siikaa ja joessa on myös vahva kanta kuhaa, ahventa ja haukea. Joen yläjuoksulla toutaimen kanta on niin vahva, että se kestää kohtuullista kalastusta. Myös nahkiaista on edelleen kohtalaisesti ja se lisääntyy mm. Harjunpäänjoessa, jonne se pääsee nousemaan. Ammattimaiseen kalastukseen Kokemäenjoen suistossa on useita rysäpaikkoja, mutta vain muutamia käytetään säännöllisesti.
Virkistyskalastus Kokemäenjoessa on kohtalaisen suosittua. Joen yläjuoksulla pyydetään vapavälineillä toutainta, ahventa, haukea ja kuhaa. Joen keskiosissa käytetään myös jonkin verran verkkoja. Voimalaitosten alapuolella pyynti on vapavälinepainotteista, mutta myös verkkoja käytetään Lammaistenlahdella ja Pihlavanlahdella. Nakkilan koskista saadaan taimenta vaapulla ja perholla niin paljon, että Kokemäenjoki on nykyään yksi parhaista meritaimenjoista Suomessa. Meritaimenet ovat kooltaan 1-5 kg, suurimmat 6 kg. Säännöllisesti saadaan myös kookkaita, suurimmillaan yli 20 kg merilohia.
Lohen on todettu lisääntyvän luontaisesti Kokemäenjoessa, mutta toistaiseksi ollaan pääasiassa istutusten varassa. Kokemäenjokeen istutetaan nykyään vuosittain noin 10 000 – 15 000 merilohta, 50 000 meritaimenta, 25 000 järvitaimenta, 30 000 kirjolohta, yli 400 000 vaellussiikaa, 30 000 toutainta, 10 000 kuhaa ja 7000 nahkiaista sekä jonkin verran myös harjuksia ja järvilohia.
Kokemäenjoen nopeasti vahvistunut kuhakanta perustuu ilmeisesti osittain takavuosien runsaisiin istutuksiin sekä osittain ilmaston lämpenemisen ansiosta hyvään luontaiseen lisääntymiseen. Kuhaa saadaan vaapuilla, jigeillä ja elävillä syöteillä erittäin paljon varsinkin joen alaosista. Kuhat ovat pääosin pienikokoisia, pituudeltaan 37 cm alamitan molemmin puolin, mutta joka vuosi saadaan joitakin yli viisikiloisia kuhajättiläisiä. Suurten emokuhien vapauttaminen on suositeltavaa ja niiden käyttäminen ravinnoksi voi myös olla kyseenalaista mahdollisesti korkeiden myrkkypitoisuuksien vuoksi.
Kokemäenjoesta saadaan myös suuria haukia ilmeisesti enemmän kuin aikaisemmin. Niiden käyttö ravinnoksi on makuvirheiden ja mahdollisten elohopeapitoisuuksien kannalta harkinnanvaraista. Porissa Pihlavanlahdella ja Sastamalassa Kokemäenjoen yläosassa järjestetään vuosittain muutamia uistelukilpailuja. Loppukesällä 2010 Pihlavanlahdelta saatiin vieheellä harvinainen kuhan ja ahvenen risteytys, kuha-ahven.
Kalojen ja sedimentin laatu
Myös raskasmetallien kuormitus Kokemäenjoessa on vähentynyt, mutta pohjan sedimenteissä voi olla vielä korkeitakin pitoisuuksia. Kalojen elohopeapitoisuudet ovat laskeneet ja kalan syöntiin liittyviä rajoituksia ei enää ole, mutta suurissa petokaloissa voi olla vielä korkeitakin pitoisuuksia. Hauki- ja lahnayksilöissä voi olla myös maku- ym. virheitä, vaikka nämä virheet ovat viime vuosina hieman vähentyneet.
Kirjallisuutta:
Holsti, H.: Kokemäenjoen ja sen edustan merialueen kalataloudellinen yhteistarkkailu 2007. – Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Julkaisu 599. 2009.
Piiroinen, O. & Valkama, J.: Kokemäenjoen kalakantojen hoitosuunnitelma. – Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, 2005.
Salonen, S.: Kokemäenjoen alaosan säännöstelyn kehittäminen. Kyselytutkimus Kokemäenjoen alajuoksun käytöstä ja käytön kehittämistarpeista. - Lounais-Suomen ympäristökeskus, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen moniste 29/2000. Turku 2000.
Rannikko, L.: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet. – Työvoima- ja elinkeinokeskus, Varsinais-Suomen TE-keskusken julkaisuja 7/2006.
