Sivujoet: luonto

Kauvatsanjoki

Kasvit

• Korkeasuon ja Isosuon kasvillisuudesta on kerrottu osa-alueessa Kokemäki-Äetsä.
• Puurijärven kasvillisuudesta on kerrottu kohdassa Luontokohteet.
• Kuorsumaanjärven kasvillisuudesta on kerrottu kohdassa Luontokohteet.

Linnut

• Korkeasuon ja Isosuon linnustosta on kerrottu osa-alueessa Kokemäki-Äetsä.
• Puurijärven linnustosta on kerrottu kohdassa Luontokohteet.
• Kiikoisten Marjajärvi on nimestään huolimatta peltoalue, sillä 1930- ja 1940-lukujen taitteessa järven kuivatus aloitettiin ja 1960-luvun lopussa järvi kuivattiin viljelymaaksi. Alue on lintujen muutonaikainen levähdys- ja ruokailualue.
• Kuorsumaanjärven linnustosta on kerrottu kohdassa Luontokohteet.

Eläimet

• Kauvatsanjoen vesistöalueen ympäristössä esiintyy mm. kettu, supi, mäyrä, näätä, minkki, kärppä ja lumikko.
• Kauvatsanjoen vesistöalueen ympäristössä esiintyy saukko.
• Kauvatsanjoen vesistöalueen ympäristössä esiintyy euroopanmajava.
• Kauvatsanjoen vesistöalueen ympäristössä esiintyy liito-orava.
• Kauvatsanjoen vesistöalueen ympäristössä esiintyy satunnaisesti ilves.
• Kauvatsanjoen vesistöalueen ympäristössä esiintyy useita lepakkolajeja, yleisiä ovat mm. pohjanlepakko ja vesisiippa.
• Kauvatsanjoen vesistöalueen ympäristössä esiintyy sammakko ja rupikonna.
• Kauvatsanjoen vesistöalueen ympäristössä esiintyy rantakäärme, kyy ja sisilisko.
• Kokemäen Jalonojan alaosissa esiintyy rapuja.
• Puurijärven pohjaeläimistä on kerrottu kohdassa Luontokohteet.
• Puurijärven hyönteisistä on kerrottu kohdassa Luontokohteet.
• Puurijärven linnuista on kerrottu kohdassa Luontokohteet.

Geologia

• Sääksjärven geologiasta on kerrottu kohdassa Luontokohteet.

Luontokohteet

• Kokemäen, Huittisten ja Sastamalan alueella Kokemäenjoen molemmilla puolilla sijaitsee vuonna perustettu 1993 Puurijärven-Isosuon kansallispuisto, jonka pinta-ala on 27 km2. Siihen kuuluu sekä laajoja suoalueita että matala, rehevä Puurijärvi, joka on kansainvälisestikin merkittävä lintukohde. Myös kansallispuiston suoalueet ovat linnustoltaan monipuolisia. Kansallispuisto kuuluu Natura 2000 - verkostoon sisältäen sekä luontodirektiivin mukaisia tärkeitä alueita (SCI, FI0200001), että lintudirektiivin mukaisia linnuston suojelun kannalta merkittäviä alueita (SPA, FI0200149). SCI- ja SPA -alueet ovat muuten samanlaiset, mutta SPA -alue käsittää myös Raijalanjärven. Nykyiseen kansallispuistoon kuuluu Puurijärven lisäksi viisi isoa suoaluetta, Korkeasuo, Isosuo, Aronsuo, Kiettareensuo ja Ronkasuo. Alueen poikki virtaa Kokemäenjoki, joka on oma Natura-alueensa (FI0200148), jonka pinta-ala on 188 ha. Kansallispuistoon kuuluu myös Huittisten Karhiniemen Karjusaari, joka on viljelyskäytössä oleva saari Kokemäenjoessa. Lisäksi kansallispuistoon on liitetty Karhiniemessä sijaitseva Vähäraution tila, joka koostuu luonnontilaisesta vanhasta metsästä, jonka pinta-ala on 10 ha.
• Puurijärvi on matala, umpeenkasvava ja rehevä lintujärvi, jonka vesiala on 365,5 ha. Sen keskisyvyys on vain muutama kymmenen senttimetriä ja suurin syvyys alle metrin. Järvi on lähes kauttaaltaan yhtenäisen ilmaversoiskasvillisuuden peittämä. Maisemaa hallitsevat järvikaisla, järviruoko, järvikorte ja erilaiset sarat. Pohjoispäässä umpeenkasvusta ja soistumisesta viestivät runsaat raatekasvustot. Rannoilla on luhtaniittyjä ja kosteita pensaikkomaita. Lajeittain tarkasteltuna ilmaversoisista vesikasveista järviruo’on, järvikaislan ja järvikorteen lisäksi yleisimmät lajit ovat jokileinikki, ratamosarpio, piuru ja haarapalpakko. Näiden lisäksi terttualpi, vesikuusi ja kapeaosmankäämi ovat paikoin runsaita. Sarjarimpeä esiintyy koko vesikasvialueella. Kosteikon muista ilmaversokasveista viiltosara, ruokohelpi ja raate muodostavat laajoja kasvustoja. Luhtalemmikki on runsas koko järven alueella kasvaen myös uposlehtisenä. Rantakukkaa esiintyy kääpiökasvuisena koko alueella ja sopivissa olosuhteissa se kasvaa kukkivaksi asti. Myrkkykeison levinneisyys kattaa samoin koko järven, mutta laji on edellisiä harvalukuisempi. Kelluslehtisistä kasvilajeista runsain on ulpukka. Pohjanlummetta esiintyy harvakseltaan järven keskiosassa ja niukasti myös Ala-Kauvatsanjoessa. Uistinvita on paikoin runsas järven reunoilla, tiheimpien kasvustojen esiintyessä kuitenkin järven luusuassa. Uposlehtisistä lajeista runsaimmat ovat tylppälehtivita, kiehkuraärviä ja kalvasärviä. Irtokeijujista tavataan ainoastaan isovesihernettä, jota esiintyy lähinnä venevalkamissa ja lammikoissa. Irtokellujiin kuuluvaa pikkulimaskaa esiintyy koko vesialueella, kun taas sorsansammalta tavataan vain järven eteläosassa. Kilpukkaa kasvaa järven reunoilla, lammikoissa ja venevalkamissa. Vesisammalista tavataan isonäkinsammalta ja järvikuirisammalta järven kaakkoisosissa, jossa esiintyy myös järvisilopartaa. Puurijärveä kiertää kapea sara-heinäluhta -vyöhyke, jonka vallitseva saralaji on vesisara, mutta myös luhtasara ja viiltosara ovat yleisiä. Heinistä valtalajina on useimmiten viitakastikka ja muita heinälajeja ovat mm. helpi ja piuru sekä pensoittumaan alkavilla alueilla luhtarölli ja luhtakastikka. Kurjenjalka voi paikoin olla runsain kasvilaji, jolloin pohjalla kasvaa luhtakuirisammalta tai soistuneemmilla paikoilla okarahkasammalta. Raatteikoissa runsaimpia seuralaislajeja ovat terttualpi, vesinenätti, luhtalemmikki ja jokileinikki. Järven reunaosissa ja virtaavissa paikoissa kasvaa uistinvitaa ja purovidan kelluslehtistä muotoa. Yleisiä ovat myös rantapalpakon ja pikkupalpakon kelluslehdet. Puurijärvelle on tyypillistä eri kasvilajien muodostama mosaiikki. Puurijärven Kirrinkalliolla on valtakunnallisesti uhanalaisen rantalitukan esiintymä.
• Puurijärven runsain lintulaji on naurulokki (1050 paria vuonna 2007) ja myös pikkulokki esiintyy yleisenä (25 paria). Sorsalinnuista runsain on sinisorsa (83 paria), seuraavaksi yleisin tavi (25 paria) ja kolmanneksi yleisin lapasorsa (21 paria). Myös haapana (9) ja laulujoutsen (6) ovat nykyään yleisiä pesimälajeja Puurijärvellä. Yleisiä ovat myös telkkä (5 paria), heinätavi (4), silkkiuikku (4) punasotka (3 paria) ja härkälintu (2 paria). Rantakanoista yleisiä ovat vielä huomattavasti vähentynyt nokikana (15 paria), luhtakana (4) ja luhtahuitti (2). Kahlaajista yleisiä ovat taivaanvuohi (42), töyhtöhyyppä (12), kurki (8), ruisrääkkä (4), liro (3) ja punajalkaviklo (2). Kalatiira on Puurijärvellä yleinen (8), mutta aikaisemmin järvellä pesinyt harvinainen mustatiira ei pesinyt vuonna 2007. Petolinnuista yleisin on ruskosuohaukka (3). Varpuslinnuista yleisiä ovat ruokokerttunen (145), pajusirkku (96), pensastasku (25), punavarpunen (23), keltavästäräkki (17) ja niittykirvinen (11). Puurijärvi on merkittävä keväinen levähdysalue useille kosteikkolajeille, etenkin laulujoutsenelle, metsähanhelle ja puolisukeltajasorsille. Syksyllä Puurijärvi on merkittävä kurkien ja puolisukeltajasorsien levähdysalue. Myös laulujoutsenen ja harmaahaikaran yksilömäärät ovat syksyisin huomattavia.
• Puurijärven pohjaeläimistössä esiintyy vesihyönteisistä mm. päivänkorentojen, vesiperhosten, sulkasääksien, mäkärien, polttiaisten ja surviaissääskien toukkia. Muut selkärangattomat ovat harvasukasmatoja, juotikkaita, piensimpukoita, kotiloita, vesisiiroja ja vesipunkkeja. Järven pohjoispäässä ja keskiosassa tiheydeltään runsaimpia ovat surviaissääsken toukat, harvasukasmadot ja juotikkaat. Järven eteläpäässä runsaimpia ovat piensimpukat.
• Puurijärvellä hyönteisistä esiintyy runsaasti sudenkorentoja. Yleisimpiä lajeja vuonna 2007 olivat immenkorento, isotytönkorento, sulkakoipikorento ja ruskohukankorento sekä 19 muuta lajia, joista kuusi on harvinaisia tai vähälukuisia lajeja. Vuonna 2002 tavattiin myös sirolampikorento, joka on erittäin harvinainen laji (luontodirektiivin liite IV). Perhosista tyypillisimpiä ovat mm. luhtalehtimittari, luhtamittari, ruostekenttämittari ja mustaluhtayökkönen. Vähälukuisena tavattiin vuonna 1996 mm. pyörösiipi ja virmajuurimittari. Myös Puurijärven vesiperhoslajisto on melko runsas.
• Sääksjärvi on 33 km2 laajuinen järvi, jonka itäpuoli on syntynyt meteoriitin törmäyksessä noin 560 milj. vuotta sitten. Vuonna 1969 seudulta löytyi laavankaltaisia kiviä, jotka määritettiin joko tulivuoriperäisiksi tai meteoriitin osuman aiheuttamiksi. Vuonna 1992 tehdyissä kairauksissa löytyi törmäyksessä syntyviä kivilajeja, impaktilaavaa, sueviittia ja breksioita. Niistä analysoitiin iridiumia, kobolttia, nikkeliä, palladiumia ja kromia. Painovoimamittauksilla alkuperäisen kraaterin halkaisijaksi saatiin 5 km. Lisäksi havaittiin kallioperän magneettisuuden muuttuminen.
• Kuorsumaanjärvi on 226 ha laajuinen järvi, joka sijaitsee Kiikoisten pohjoisosassa. Järvi kuuluu Natura 2000 –verkostoon lintudirektiivin mukaisena linnuston erityissuojelualueena (SPA-alue). Kuorsumaanjärven luonnonsuojelullinen arvo perustuu pääasiassa monimuotoiseen ja rikkaaseen pesimälinnustoon. Järvi on myös muuttoaikana merkittävä levähdyspaikka linnuille. Suojeltavaan lajistoon kuuluvat lisäksi euroopanmajava ja viitasammakko.
• Kuorsumaanjärven kasvillisuudessa valtalajeina esiintyvät järviruoko, kapeaosmankäämi, leveäosmankäämi, ulpukka, konnanulpukka, siimapalpakko ja lampisirppisammal. Järviruokoa kasvaa kauttaltaan koko järven alueella. Järven etelä- ja pohjoisosissa järviruokoa ei esiinny vesirajassa vaan kasvustot sijoittuvat kauemmaksi luhdalle osmankäämikasvustojen taakse. Kuorsumaanjärveä ympäröi lähes kauttaaltaan pehmeäpohjainen kosteikkokasvillisuus, jossa luhdalla kasvavien järviruokojen seassa esiintyy paikoitellen melko runsaana kurjenjalkaa. Järven itä- ja länsirannoilla järviruokokasvustot muodostavat lähes yhtenäisen nauhamaisen vyöhykkeen. Monipuolisinta kasvillisuus on rantaluhtien vesirajassa, jossa ruokojen ja osmankäämien seassa kasvaa varstasaraa, vesikuusta, ranta- ja mutaluikkaa, myrkkykeisoa, luhtalitukkaa, luhtavuohennokkaa, rantakukkaa, vehkaa ja suohorsmaa sekä kiehkuraärviän maamuotoa. Jättijärvenojan reunoilla ja järven kaakkoisosassa on saraikkoja ja heinikkoja, joissa tyypillisiä lajeja ovat pullosara, viiltosara ja luhtakastikka. Järvikortteikkoja esiintyy runsaammin järven etelä- ja pohjoispään kosteikoilla sekä kunnan uimarannan tuntumassa. Järven pohjoisosassa esiintyy muutamia vesipintaisia allikoita, joissa kasvaa rimpivesihernettä ja pikkulimaskaa. Avovesialueen matalassa rantavedessä kasvaa mm. pystykeiholehteä, ratamosarpiota. Matalia pohjia peittää paikoittain laajahkot pikkuvidan, äimäruohon siimapalpakon kasvustot sekä runsaat lampisirppisammalpatjat. Paikoin pohjassa on myös tiheitä katkeravesirikko- ja pikkuvesitähtikasvustoja. Järven eteläpäässä Nitella-suvun näkinpartaiset muodostavat laajan ja tiheän pohjakasvuston. Ojien suuosat ovat runsaskasvisia ja umpeutuneita ja niissä kasvaa isovesihernettä ja kiehkuraärviää. Rehevimpien ojien suilla esiintyy sorsansammalta ja kellushankasammalta.
• Kuorsumaanjärven linnustollinen arvo perustuu monipuoliseen pesimälinnustoon, muuttoaikaiseen lajistoon ja järvellä pesimäaikana ruokaileviin lajeihin. Merkittävin muutonaikainen laji on jopa satojen yksilöiden parvina esiintyvä laulujoutsen. Muita merkittäviä lepäilijöitä ovat olleet uivelo, mustalintu ja alli, joita tavataan muutamia yksilöitä lähes joka kevät ja/tai syksy. Myös pikkujoutsenpoikue lepäili järvellä vuoden 1989 syksyllä. Keväisin järvi on mm. lirojen, valkoviklojen ja suokukkojen suosima levähdysalue. Harvinaisempina vieraina on tavattu mm. meriharakka, vesipääsky, suosirri ja tylli. Säännöllisesti pesimäaikana muualta ruokailemaan tulevia lintulajeja ovat sääksi, nuolihaukka, harmaahaikara, selkälokki ja räyskä. Aikaisemmin järvellä on tavattu mm. mustakurkku-uikku, mustatiira, pikkusieppo ja helmipöllö. Vuoden 2006 laskentojen perusteella Kuorsumaanjärvellä pesi 12 vesilintulajia, joiden parimäärä oli noin 94. Runsaimmat vesilinnut olivat nokikana (17 paria), härkälintu (16 paria) ja telkkä (12 paria). Myös sinisorsa (10), punasotka (10), silkkiuikku (10) ja tavi (7) pesivät runsaina järvellä. Tukkasotka(4), jouhisorsa (3), lapasorsa (2), laulujoutsen (2) ja haapana ovat säännöllisiä pesijöitä. Rantakanoista säännöllisiä pesijöitä nokikanan lisäksi ovat luhtakana (1) ja luhtahuitti (1). Kahlaajista järvellä pesii säännöllisesti kurki (4), töyhtöhyyppä (4), isokuovi (4), taivaanvuohi (3), kaulushaikara (3), metsäviklo (2), rantasipi (2) ja liro (1). Lokeista runsaimpana pesii naurulokki (126). Kalatiira (11), pikkulokki (7) ja kalalokki (3) ovat säännöllisiä pesijöitä. Varpuslinnuista yleisin pesimälaji on ruokokerttunen (27). Pajusirkku (8), västäräkki (4), leppälintu (2), pensastasku (2), mustapääkerttu (2), lehtokerttu (2), ruoksirkkalintu (1), rytikerttunen (1), luhtakerttunen (1) ja pikkulepinkäinen pesivät säännöllisesti Kuorsumaanjärven ympäristössä. Petolinnuista järvellä pesiviä lajeja ovat ruskosuohaukka (3) ja nuolihaukka (1). Kuorsumaanjärven lähistöllä pesivät myös hiiri- ja mehiläishaukka.

Ympäristön laatu

• Kauvatsanjoen veden laatuun vaikuttaa jokivarren kuormitus, joka voimistuu ajoittain lähinnä hajakuormituksen takia.
• Kauvatsanjoen veden laatu ja ns. ekologinen potentiaali on keskimäärin tyydyttävää, mutta voi laskea ajoittain huonoksi.
• Kauvatsanjoen ravinnepitoisuudet ovat selvästi koholla hajakuormituksen vaikutuksesta.
• Kauvatsanjoen veden happipitoisuus on yleensä tyydyttävä, mutta Puurijärven alapuolella ajoittain alhainen ja keskikesällä happi voi loppua kokonaan.
• Kauvatsanjoen veden humusleima on kohtalaisen voimakas ja pH lievästi hapan tai neutraali, mutta välillä pH-arvo laskee alle 6,0.
• Kauvatsanjoen vesi on vain kohtalaisen sameaa, mikä johtuu Sääksjärven ja Puurijärven sedimentoivasta vaikutuksesta. Järviin jää myös ravinteita eli ne toimivat luontaisina laskeutusaltaina ja kosteikkoina.

« Takaisin alkuun

Loimijoki – Punkalaitumenjoki

Kasvit

• Loimijoen suulta ylöspäin joen rannat ovat enimmäkseen kasvillisuuden peitossa. Varsinkin ilmaversoiset kasvit muodostavat rannoille yhtenäisen, joskin kapeahkon vyöhykkeen. Tärkeimpiä kasvilajeja ovat ilmaversoisista isosorsimo, sarat, pystykeiholehti, järvikorte, ruokohelpi, järvikaisla ja järviruoko. Paikoitellen Loimijoen rannoilla kasvaa myös sarjarimpi, joka on eteläinen laji. Upos- ja kelluslehtisistä esiintyvät mm. ahvenvita, ulpukka, palpakot ja uistinvita.

Linnut

• Loimijokivarren peruspesimälajistoon kuuluvat sinisorsa, telkkä, tavi, kuovi, rantasipi, kalalokki, kalatiira, pikkutikka, satakieli, pensassirkkalintu, ruokokerttunen, kultarinta, pajusirkku sekä muut alueella yleisenä pesivät lajit. Pääosin muuttoaikoina havaittavia vuosittaisia lajeja, pesivien lisäksi, ovat laulujoutsen, kanadanhanhi, haapana, tukkasotka, isokoskelo, silkkiuikku, harmaahaikara, ruskosuohaukka, sääksi, naurulokki ja harmaalokki. Talvella sulapaikoissa tavataan koskikaroja.
• Loimijokivarren parhaita kahlaajapaikkoja on Vampulan vanhan tiilitehtaan savialtaat, jotka täytetään keväisin vedellä ja tyhjennetään alkusyksystä. Keväisin, ennen altaiden täyttämistä, sieltä löytyy mm. pikkutylli, suokukko, taivaanvuohi, kuovi, mustaviklo, punajalkaviklo, valkoviklo, metsäviklo, liro, rantasipi, keltavästäräkki ja varhaisimmat västäräkit ja niittykirviset. Myös suosirri on vieraillut lammikoilla muutaman kerran, joista yksi on ollut keväinen rengastettu etelänsuosirri. Kesäaikaan altailta löytää sinisorsia, taveja, telkkiä, tukkasotkia ja nokikanoja. Lammikoita ympäröi rikkaruohostot joissa viihtyvät mm. tiklit ja urpiaiset.
• Kourajoen (eli Palojoen) lajisto on pääosin sama kuin Loimijoen ja sen lisäksi joella on havaittu kuningaskalastaja.
• Loimijokivarren pelloilla esiintyy mm. ruisrääkkiä ja peltopyitä. Keväisin pelloilla levähtää joutsenia, metsähanhia, kurkia, töyhtöhyyppiä, kapustarintoja, suokukkoja, uuttukyyhkyjä ja sepelkyyhkyjä. Syksyisin niiltä löytää edellisten lisäksi sinisuohaukkoja ja tuulihaukkoja, joita voi nähdä satunnaisesti muulloinkin.

Eläimet

• Loimijoessa ja sen sivujoissa esiintyy euroopanmajava ja saukko.
• Loimijoen ja sen sivujokien ympäristössä esiintyy mm. kettu, supi, mäyrä, näätä, minkki, kärppä ja lumikko.
• Loimijoen ja sen sivujokien ympäristössä esiintyy useita lepakkolajeja, yleisiä ovat mm. pohjanlepakko ja vesisiippa ja viiksisiippa.
• Loimijoen ja sen sivujokien ympäristössä esiintyy sammakko ja rupikonna.
• Loimijoen ja sen sivujokien ympäristössä esiintyy rantakäärme, kyy ja sisilisko.
• Punkalaitumenjoessa ja Pukinojassa esiintyy rapuja.

Luontokohteet

• Loimijoen varressa Huittisissa sijaitsevat Vanhakosken lehtoalue ja Pappilanniemen perinnemaisema-alue sekä Loimijoen ranta-alueet, jotka yhdessä muodostavat Vanhakosken Natura-alueen. Sen pinta-ala on noin 101 hehtaaria ja pituus 7,5 km. Alueita on perinteisesti käytetty laitumina ja nykyään laidunnusta on noin 11 ha:n alueella. Vanhakoski on saanut nimensä sen kautta kulkevasta vanhasta joenuomasta, joka kuivui, kun Loimijoki muutti sijaintiaan vuonna 1799 tapahtuneen maanvyöryn vuoksi. Vanha jokiuoma kulkee nykyään alueen läpi pienten lampien muodostamana ketjuna. Nykyinen jokiuoma virtaa entistä uomaa lännempänä Maurialankoskelta Mommolankosken kautta Härkälänkoskelle. Vanhakosken lehtoalue on kasvillisuudeltaan ja linnustoltaan monipuolinen. Alueella esiintyy niin nuorissa lehtipuuvaltaisissa kuin vanhoissa metsissä esiintyviä lajeja. Vanhakosken alueen kosket ovat uhanalaisen toutaimen viimeisiä luontaisia lisääntymis- ja ruokailualueita Suomessa.

Ympäristön laatu

• Loimijoen veden laatuun vaikuttaa yläjuoksun kuormitus, joka voimistuu ajoittain nykyään lähinnä hajakuormituksen takia. Jätevesiä johdetaan jokeen taajamissa, joita ovat mm. Forssa, Jokioinen, Ypäjä, Loimaa, Alastaro, Vampula ja Huittinen. Sivujokien varrella ovat lisäksi Humppila ja Punkalaidun. Pistemäistä kuormitusta tulee lähinnä Jokioisista Neson Oy:ltä sekä Etelä-Suomen Multaravinteelta. Pistekuormitusta aiheutuu myös mm. Loimaan ja Alastaron kaatopaikoilta sekä Palojoen alueella sijaitsevilta turvesoilta.
• Loimijoen veden laatu ja ns. ekologinen potentiaali on nykyisin välttävä.
• Loimijoen alajuoksun happitilanne on nykyään hyvä.
• Loimijoen happamuusaste on normaali ja humusleima kohtalainen.
• Loimijoen vesi on peltoalueiden eroosion vuoksi savisameaa ja runsasravinteista.
• Loimijoen hygieeninen laatu on ajoittain huono.
• Punkalaitumenjoen veden laatu ja ns. ekologinen potentiaali on nykyisin välttävä.
• Punkalaitumenjoen virtaamavaihtelut ovat suuria.
• Punkalaitumenjoen vesi on ylivalumien aikana erittäin sameaa ja runsasravinteista.

« Takaisin alkuun

Sammunjoki – Sammaljoki

Kasvit

• Sammunjoen suulla joen rannat ovat enimmäkseen kasvillisuuden peitossa ja suvantopaikoissa esiintyy myös vesikasvillisuutta. Koskipaikoissa ei ole vesikasveja, mutta koskikivikoissa kasvaa runsaasti vesisammalia. Rantakasvillisuudessa näkyvimpiä ovat rantatädyke, ranta-alpi, mesiangervo, rantakukka, rantalemmikki, pujo, virmajuuri, keltakurjenmiekka, korpikaisla sekä sarat ja heinät.

Eläimet

• Sammunjoessa esiintyy euroopanmajava ja saukko.
• Sammunjoen ympäristössä esiintyy mm. kettu, supi, mäyrä, näätä, minkki, kärppä ja lumikko.
• Sammunjoen ympäristössä esiintyy useita lepakkolajeja, yleisiä ovat mm. pohjanlepakko ja vesisiippa ja viiksisiippa.
• Sammunjoen ympäristössä esiintyy sammakko ja rupikonna.
• Sammunjoen ympäristössä esiintyy rantakäärme, kyy ja sisilisko.

Luontokohteet

• Sammunjoen valuma-alueen pohjoisosassa sijaitsee Hanhijärvi, joka on suojeltu linnustonsuojelualueena. Se kuuluu osana Hanhijärvi-Keskinen-Tapiolanjärvi –nimiseen Natura 2000 –verkoston alueeseen. Järvikolmikko muodostaa myös kansallisesti arvokkaan lintualueen (FINIBA). Keskistenjärvi on linnustollisesti monipuolisin ja sen rannalla on lintutorni. Metsien suojaama Hanhijärvi on muutaman hehtaarin kokoinen ja kasvanut lähes täysin umpeen.

Ympäristön laatu

• Sammunjoen veden laatuun vaikuttaa keski- ja yläjuoksun kuormitus, joka voimistuu ajoittain nykyään lähinnä hajakuormituksen takia. Sammunjoen yläjuoksulla toimii Jokelan kalanviljelylaitos, josta aiheutuu pistemäistä kuormitusta jokeen.
• Sammaljoen keskiosassa on aloittamassa Hakasuon turvetuotantoalue, josta aiheutuu Varasojan kautta pistemäistä kuormitusta jokeen.
• Sammunjoen veden laatu ja ns. ekologinen potentiaali on nykyisin välttävä.
• Sammunjoen happamuusaste on normaali ja humusleima kohtalainen.
• Sammunjoen vesi on peltoalueiden eroosion vuoksi savisameaa ja runsasravinteista.
• Sammunjoen happitilanne on melko hyvä.

« Takaisin alkuun

Tattaranjoki-Palojoki

Kasvit

• Tattaranjoen suulla on Kukkaskosken raviinilehto ja puro. Raviinilehto on lehtipuulehtoa, joka ajoittain sortuu rotkoon paljastaen uutta hiesumaata lehtosammalikolle ja vähitellen myös puustolle. Lahopuun osuus alueella on kohtalainen. Puuston muodostavat tuomi ja tervaleppä, myös vaahteraa esiintyy. Muuhun lajistoon kuuluvat mm. vaateliaat pystykiurunkannus, lehtotähtimö, lehtopalsami ja kevätlinnunsilmä. Muita lajeja ovat punaherukka, valkovuokko, sudenmarja, puna-ailakki, karhunputki, vuohenputki, käenkaali, vadelma, mesiangervo, kyläkellukka, rentukka, nokkonen, rönsyleinikki sekä hiirenporras, metsäimarre ja korpi-imarre.
• Tattaranjoessa-Palojoessa näkyvimmät kasvit ovat ulpukka, uistinvita ja järvikorte sekä sarat ja kastikat.

Linnut

• Tattarjoen-Palojoen varren pelloilla pesii normaaleja peltolajeja kuten kiuru, isokuovi, töyhtöhyyppä, keltasirkku ja niittykirvinen. Tuulihaukkoja pesii alueen luoteisosassa Leistilänjärvellä niille asetetuissa pesäpöntöissä.
• Palojoen varressa sijaitsevalla entisen Leistilänjärven peltoaukealla levähtää kevätmuutolla runsaasti mm. laulujoutsenia, metsä- ja merihanhia sekä kurkia, suokukkoja ja kapustarintoja. Joukossa on usein joitain pikkujoutsenia sekä kanadan-, tundra- ja lyhytnokkahanhia. Keväällä 2010 Leistilänjärvellä havaittiin myös harvinainen lumihanhi. Merikotkia ja muita petolintuja havaitaan usein kevätmuuton aikaan. Syysmuutolla havaitaan samoja lajeja kuin keväällä sekä usein mm. sinisuohaukkoja, piekanoja, hiirihaukkoja, mehiläishaukkoja, ampuhaukkoja ja muita petolintuja sekä usein myös isolepinkäisiä. Osa petolinnuista kuten myös osa paikallisista tuulihaukoista jää alueelle talvehtimaan, etenkin jos myyräkanta on riittävän suuri talviravinnoksi.

Eläimet

• Tattaranjoen-Palojoen ympäristössä esiintyy mm. kettu, supi, mäyrä, näätä, minkki, kärppä ja lumikko.
• Tattaranjoen-Palojoen ympäristössä esiintyy useita lepakkolajeja, yleisiä ovat mm. vesisiippa ja pohjanlepakko.
• Tattaranjoen-Palojoen ympäristössä esiintyy sammakko ja rupikonna.
• Tattaranjoen-Palojoen ympäristössä esiintyy rantakäärme, kyy ja sisilisko.

Luontokohteet

• Palojoen kuivatuskanavan rantaleikkauksessa on nähtävissä punertavan, hienorakeisen jotunisen hiekkakiven ja postjotunisen, hiekkakiveä nuoremman oliviinidiabaasin kontakti. Diabaasia on hiekkakivessä jopa 10 m pitkinä, oksamaisesti haarautuvina, kapeina juonina, apofyyseinä. Hiekkakivi on kohteessa arkoosia. Satakunnan hiekkakivi on vain harvassa paikassa paljastuneena ja hiekkakiven ja diabaasin kontaktit ovat erittäin harvoin nähtävissä. Hiekkakivessä on havaittu kontaktin lähellä virtakerroksellisuutta, vaikka muuten lähes kaikki alkuperäisrakenteet ovat hävinneet. Kivilajien kontakti on parhaiten havaittavissa kallioleikkauksen eteläseinämässä.

Ympäristön laatu

• Tattaranjoen veden laatuun vaikuttaa jokivarren kuormitus, joka voimistuu ajoittain nykyään lähinnä hajakuormituksen takia. Tattaranjoen alueella on voimakas alunamaailmiö, joka aiheuttaa laajaa pH-arvojen vaihtelua. Veden ollessa happamimmillaan vesi kirkastuu ja fosforipitoisuudet laskevat hyvin alhaisiksi, koska humus ja fosfori saostuvat huuhtoutuvan alumiinin vaikutuksesta. Typpipitoisuus pysyy tällöinkin korkeana, koska alumiini ja alhainen pH eivät siihen vaikuta. Pistemäistä kuormitusta on alajuoksulle tullut aikaisemmin Suominen Kuitukankaat Oy:n jätevesistä, mutta ne johdetaan nykyään Poriin Luotsinmäen puhdistamolle. Metallikuormitusta Tattaranjokeen tulee Boliden Harjavalta Oy:n jätekuonan läjitysalueelta, jonka valumavedet virtaavat Kurkelanojaan. Pistekuormitusta aiheutuu myös Kurkelansuon turvetuotantoalueelta.
• Tattaranjoen veden laatu ja ns. ekologinen potentiaali on huono.
• Tattaranjoen happitilanne on keskimäärin tyydyttävä, mutta alajuoksulta happi on ajoittain loppunut kokonaan.
• Tattaranjoen happamuusaste vaihtelee erittäin voimakkaasti.
• Tattaranjoen ja Palojoen vesi on peltoalueiden eroosion vuoksi savisameaa ja runsasravinteista.

« Takaisin alkuun

Harjunpäänjoki

Kasvit

• Harjunpäänjoen suulla joen rannat ovat enimmäkseen kasvillisuuden peitossa ja suvantopaikoissa esiintyy myös vesikasvillisuutta. Koskipaikoissa ei ole vesikasveja, mutta koskikivikoissa kasvaa vesisammalia. Rantakasvillisuudessa näkyvimpiä ovat rantatädyke, ranta-alpi, mesiangervo, rantakukka, rantalemmikki, pujo, virmajuuri, keltakurjenmiekka, korpikaisla sekä sarat ja heinät.

Eläimet

• Harjunpäänjoessa esiintyy euroopanmajava ja saukko.
• Harjunpäänjoen ympäristössä esiintyy mm. kettu, supi, mäyrä, näätä, minkki, kärppä ja lumikko.
• Harjunpäänjoen ympäristössä esiintyy useita lepakkolajeja, yleisiä ovat mm. pohjanlepakko ja vesisiippa.
• Harjunpäänjoen ympäristössä esiintyy sammakko ja rupikonna.
• Harjunpäänjoen ympäristössä esiintyy rantakäärme, kyy ja sisilisko.

Luontokohteet

• Harjunpäänjoen valuma-alueen itäosassa sijaitsee Joutsijärvi/Tuurujärvi, jonka ympäristössä on arvokkaita luonnonympäristöjä. Järvellä on suojeltu viisi saarta ja kolme pientä ranta-aluetta. Järven ympäristössä on erämaisia metsäalueita ja järven eteläpuolen lehdoissa esiintyy metsälehmusta ja muita vaateliaita kasvilajeja. Alueella kulkee luontopolku ja retkeilyreitti, joista on kerrottu kohdassa Palvelut/Retkeily.
• Harjunpäänjoen valuma-alueen itäosassa sijaitsee Palusjärvi, joka kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan.
• Harjunpäänjoen valuma-alueen itäosassa sijaitsee Pyhäjärvi (Kullaa), joka kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan.

Ympäristön laatu

• Harjunpäänjoen veden laatuun vaikuttaa keski- ja alajuoksun kuormitus, joka voimistuu ajoittain nykyään lähinnä hajakuormituksen takia.
• Harjunpäänjoen veden laatu ja ns. ekologinen potentiaali vaihtelee tyydyttävästä hyvään.
• Harjunpäänjoen happamuusaste on yleensä normaali. Vesistöjärjestelyjen yhteydessä joessa on esiintynyt ns. alunamaailmiötä, joka on laskenut pH:n tilapäisesti hyvin alas, tasolle 5,0.
• Harjunpäänjoen sähkönjohtavuus ja sulfaattipitoisuus ovat alunamaailmiöstä johtuen tavanomaista suurempia.
• Harjunpäänjoen vesi on lievästi humuspitoista.
• Harjunpäänjoen alaosan happipitoisuus on hyvä.
• Joutsijärven /Tuurujärven veden laatu on yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan tyydyttävä.
• Palusjärven veden laatu on yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan tyydyttävä.
• Pyhäjärven (Kullaa) veden laatu on yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan hyvä.

« Takaisin alkuun