Osa-alueet: yleistä

Eteläselkä

• Eteläselän alue rajoittuu Reposaaren pengertien, Hilskansaaren, Lampaluodon, Iso-Katavan, Reposaaren, Kallon ja Mäntyluodon rajaamalle alueelle. Eteläselän leveys on noin 3 km ja pituus 5 km.

• Eteläselkää pidetään usein meren osana vaikka yleensä vesi on pääosin Kokemäenjoen makeaa jokivettä. Sopivalla tuulella merivettä pääsee kuitenkin virtaamaan Eteläselälle ja etenkin sen pohjalla on suolaista merivettä.

• Kokemäenjoen vesistä pääosa laskee Selkämereen Eteläselän kautta Porin Reposaaren ja Kallon aallonmurtajien välistä ns. Räpsöönsuntista. Osa Kokemäenjoen vedestä virtaa Selkämereen Kappelinsuntin kautta ja osa myös Pohjoisen satamatien pengertien siltojen ja virtausaukkojen kautta.

• Eteläselän saaret luokitellaan kuuluvaksi sisäsaaristoon. Nimettyjä saaria tai kareja ovat Fänrikit, Kukonkivi, Siikakari ja Kooshaakankari.

• Eteläselän pohjoisrannalla on useita niemiä, jotka ovat aikaisemmin olleet saaria tai kareja. Näitä ovat Raumaluoto, Kooshaaka, Paalukari, Porinnokka, Tirrakari, Koirakari, Kumpelikari.

• Eteläselän pohjoisrannalla on kaksi nimettyä lahtea, Härkäviiki ja Pitkäviiki, joista Pitkäviiki on jo osittain kuroutunut pieniksi lammiksi.

« Takaisin alkuun

Pihlavanlahti

• Kokemäenjoen suuosassa sijaitseva Pihlavanlahti (eli Porinlahti) on pituudeltaan noin 10 km, leveimmältä kohdalta noin 5 km ja kapeimmalta kohdalta 700 m leveä ja se on osa joen suistoaluetta eli deltaa. Yleisesti vesialue tunnetaan nimellä Pihlavanlahti, jonka uloin osa on nimeltään Kolpanlahti.

• Pihlavanlahden rajaa lännessä Reposaaren rautatie (valmistunut 1983) sekä Reposaaren pengertie (valmistunut 1953-1956) ja pohjoisessa Pohjoinen satamatie (valmistunut 1993). Rautatien alitse vesi pääsee virtaamaan 172 m pitkän sillan kautta. Pohjoisella satamatiellä on kahdeksan siltaa, joiden yhteispituus on 680 m.

• Pihlavanlahden alueella on lukuisia saaria, jotka luokitellaan ns. jokisaaristoksi. Suurimmat saaret ovat Hilskansaari, Lynaskeri, Revaskeri, Oodee, Rankkuu, Ounaskeri, Soodee eli Sådö sekä Puussa (aik. Puussanluoto eli Busanluoto).

• Pihlavanlahden päässä on useita deltasaaria, mm. Keskussanta (eli Keskussannat), Lindeninsanta, Lindeninkari (aik. Linderinkari), Hirvi, Kuralaari, Kiviläjä, Poolee (eli Abessiinia), Tukkiluoto, Selkäluoto (aik. Latoluoto), Täiluoto, Välisanta ja Pikkuluoto.

• Pihlavanlahden alueella pienempiä saaria ovat mm. Kolppa (aik. Skolpan), Vesikari, Ruohokari, Vähä Ruohokari, Pitkäräveli, Santakari (aik. Hiekkakari), Luolakari, Tuomikarit, Furuskeri, Putkikari, Leveäkari, Leppäkari, Puolivälinkarit, Kalliokari, Holakrundi, Koivu, Revaskeri, Oodeenkloppi, Oodee, Santareveli (aik. Suntilanriutta), Loulu, Leppäkari, Vihurikari (eli Likrunti), Impikari, Karlssonit (aik. Kaarlssongit eli Karlsonsholm), Bookikari (aik. Telegrafluoto), Koivusaari, Täärnoora (aik. Däärnoora eli Mummulakari), Jungfruuholma (eli Jungfruholma), Loisto (aik. Granskär), Pikku-Loisto (aik. Laitinen), Varpukarit ja Lohikari.

• Pihlavanlahden alueella on useita pieniä kareja, mm. Ruuspikinkari, Ulkokallio, Klösterit, Kramppa, Manniset, Pyykari, Kivikari, Vohlakari, Pihlavakari, Kalliokari, Vähätkoivut, Siikakari, Ryssäkari, Kissakarit, Raatokari, Karttukari, Rimpikari, Fasterikari, Hevoskari, Hattukari, Kalliokari, Huhtakloppi, Koirakivi, Saunakari, Paukkukari, Halkokari, Santakari, Ristikari, Viinakallio, Puolikarit (aik. Helmikarit), Hampparikari, Rouvakari, Limppukari, Suuruskallio, Vareskari (aik. Variskari), Forsviikinkari ja Räyhä.

• Pihlavanlahden alueella on useita niemiä, joista monet ovat aikaisemmin olleet saaria, mm. Lasannokka, Paskakari, Tyltynnokka, Valakkanokka, Kirri, Rävelinpää (aik. Räkelinpää), Verkkokari, Hööholma, Äärholma, Varvipää, Tieskari, Kneterinnokka, Pukkee, Meitoori, Termisoora, Mäntyniemi, Hyrskyniemi (eli Troussuniemi), Alaholma (aik. Pitkäkari), Kanikari, Järpholma, Sleetholma (aik. Slätholma) ja Täärnoora (aik. Tärnörn), Israelinkari, Forsviikinkari, Rimpikari, Linnais ja Teemuluoto.

• Pihlavan sahan sataman vanha aallonmurtaja on nimeltään Ripapuomi.

• Pihlavanlahden alueella on useita nimettyjä lahtia, mm. Santaviiki, Salmenviiki, Puodanlahti, Skuutviikinlahti, Puuviiki, Varvinlahti, Helmikarinlahti, Talonlahti, Myllyviiki ja Paskasto.

• Kokemäenjoki laskee Pihlavanlahteen Isojuopaa ja Kyläsaarenjuopaa (aik. Raumanjuopa) pitkin. Muita lyhyempiä juopien nimettyjä osia ovat lisäksi Karviajuopa, Masajuopa, Laiskaränni (Ylinen Laiskaränni ja Alinen Laiskaränni), Fäärtinjuopa eli Kokemäensaarenjuopa ja Kolmihaara.

• Pihlavanlahden koillisrannalle, Isojuovan suulle laskee pohjoisesta Krootilanoja/Makkarajuopa joka on pumppaamolla erotettu Kokemäenjoesta.

• Pihlavanlahden koillisrannalle Myllyviikiin laskee Myllyoja.

• Pihlavanlahden koillisrannalle Puodanlahteen laskee Kellahdenjoki.

• Pihlavanlahden koillisrannalle Skuutholman alueella laskee Strömsuntinoja.

« Takaisin alkuun

Luodot

• Kokemäenjoen pituus Isojuovan suulta Porin keskustaan on noin 10 km. Isojuovan ja Luotsinmäenjuovan leveys on noin 80 – 120 m, syvyys suuosassa 4-6 m, ylempänä noin 2 m.

• Kokemäenjoki on suuosallaan haarautunut useaan pienempää sivu-uomaan eli juopaan. Jokisuulta ylöspäin Isojuopa muuttuu nimeltään Luotsimäenjuovaksi (eli Luotsimäenhaaraksi, aik. Luusourinhaara eli Luotsiourin haara) ja Kyläsaarenjuopa (aik. Raumanjuopa), haarautuu Hevosluodonjuovaksi (aik. Kokemäensaarenjuopa) ja Raumanjuovaksi. Hevosluodonjuopa haarautuu vielä Huvilajuovaksi ja Lanajuovaksi ennen kuin uomat yhtyvät Kokemäenjoen pääuomaksi Porin kaupungin kohdalla.

• Kokemäenjoen suiston muita lyhyempiä juopien nimettyjä osia ovat lisäksi Kolmihaara (aik. Kolmhaara), Luusankoukku, Jyräjuopa ja Kimpajuopa (aik. Kimpahaara).

• Kalafornianjuopa on Hanhiluodon pohjoispäässä oleva leveähkö oja.

• Kriivarinhaara on Kirjurinluodon läpi aiemmin virrannut juopa, johon on 1930-luvulla rakennettu ns. lintulammikot.

• Kolijuopa (aik. Kyvelaujuopa) on leveähkö oja, joka laskee Kokemäenjokeen Pormestarinluodossa.

• Kokemäenjoen juopien väliin jää useita ns. deltasaaria eli luotoja, joista osaan on maankohoamisen seurauksena syntynyt maayhteys muihin luotoihin. Nykyisiä luotoja ovat Hevosluoto, Kvistiluoto eli Kvistinluoto, Hanhiluoto, Kirjurinluoto (aik. Notaarinluoto), Liljanluoto, Pajukarit ja Polsanluoto.

• Hevosluodon pohjoispää on nykyään nimeltään Kalafornia.

• Muihin luotoihin yhtyneitä luotoja ovat olleet Vähä-Hevosluoto ja Raatimiehenluoto.

• Mantereeseen yhtynyt luoto on Pormestarinluoto.

• Huvilajuovassa on pieni saari, jonka nimi on Praka.

• Lanajuovassa on pieni saari, jonka nimi on Pikkuluoto.

• Raumanjuovassa on pieni nimetön saari Luusankoukun kohdalla.

• Luotsinmäenjuovan koillisrannalle laskee Järvioja (vanhalta nimeltään Luusouri eli Lusoorijoki).

• Kyläsaarenjuovan lounaisrannalle laskee pengerretty Nuottalanoja.

• Raumanjuovan lounaisrannalle laskee Suntinoja/Lattomerenoja.

« Takaisin alkuun

Pori - Harjavalta

• Kokemäenjoen pääuoman pituus Porista Harjavaltaan on 28 km. Joen leveys tällä osuudella on noin 70-180 m, syvyys vaihtelee ja on suvannoissa 2-10 m ja koskissa 0-2 m.

• Porin ja Harjavallan välillä Kokemäenjoen rannat on pääosin peltoa tai rakennettua aluetta. Luonnontilaiset alueet ovat usein reheviä jokilehtoja tai karuja harjumetsiä. Rantapenkat ovat aluksi matalia 2-5 m, Friitalan yläpuolella penkan korkeus kasvaa ollen välillä 5-8 m. Rantojen äkkijyrkkyys kasvaa edelleen kun lähestytään Ruskilankoskea. Ruskilankosken ja Arantilankosken välisellä joenosalla rannat ovat jyrkät, savisen rantatörmän korkeus vaihtelee välillä 5-12 m. Arantilankosken ja Harjavallan voimalan välisen osan Kokemäenjoki kulkee syvän kanjonin pohjalla. Lammaistenlahdella sekä ensimmäisten kilometrien matkalla Kokemäenjoen äkkijyrkkien seinämien korkeus on yli 20 m. Lammaistenlahti on kuin suuri malja, jonka pohjalle joki on muodostanut läpimitaltaan 800 m leveän lähes pyöreän laajentuman.

• Porin Isojoenrannassa Kokemäenjokeen laskee Harjunpäänjoki.

• Ulvilan Suosmeren kohdalta lähelle Friitalaa kulkee Kirkkojuopa, joka erottaa joesta Saaren eli Saarenluodon, joka on Kokemäenjoen vanhin vielä mantereesta erillään pysynyt deltasaari.

• Ulvilan Kirkkojuovan yläpäässä Isokartanon ja kirkkosillan välisellä osuudella on pieni kivikkoinen virtapaikka, vanhalta nimeltään Trumeraarinkoski. Kirkkojuovan suulla on pohjapato.

• Ulvilan Saarenluodon länsiosan läpi kulkee vähävetinen Multajuopa.

• Porin ja Ulvilan rajalla Kokemäenjokeen laskee etelästä Oikaisuoja/Murjunoja.

• Ulvilassa Kokemäenjoen pohjoisrannalla on vanha kuivunut juopa, jossa on vielä vettä kahdessa pienessä laajentumassa, Pappilanlammessa ja Nikinjärvessä.

• Ulvilan ja Nakkilan rajalla sijaitsee vuolasvirtainen Ruskilankoski, jonka kohdalla on useita saaria, joista osa on matalan veden aikaan kuivilla.

• Nakkilan Ruskilankoskesta vajaa kilometri ylävirtaan Kokemäenjoessa sijaitsee Anolan luoto eli Kirkkosaari.

• Nakkilan Kirkkosaaren kohdalla Kokemäenjokeen laskee varsin runsasvetinen ns. Pikkujoki, joka haarautuu Palojoeksi ja Tattaranjoeksi.

• Nakkilassa sijaitsee Aronoja, joka on vanha kuivunut Kokemäenjoen sivu-uoma eli juopa.

• Nakkilassa sijaitsee voimakasvirtainen Arantilankoski, jonka alaosan (maantiesillan alapuoli) pieni luoto jakaa kahteen osaan ja yläosassa on suurempi saari, joka on matalan veden aikaan kuivilla.

• Nakkilasta noin 1 km Harjavallan suuntaan Kokemäenjoen pohjoisrannalla on Pukkiluodon saari.

• Nakkilan ja Harjavallan rajalla Kokemäenjoen pohjoisrannalla on Maksanoja, joka on 1,5 km pitkä vanha kuivunut sivu-uoma eli juopa.

• Nakkilassa voimalaitoksen alapuolella Lammaistenlahden itäpuolella on 14 m syvä lampi, joka on ennen padon rakentamista ollut Kokemäenjoen juopa. Nykyään lampeen tulee vesi pääosin pohjavedestä suodattumalla ja lammen vedessä, pohjassa ja kaloissa on erittäin korkeita metallipitoisuuksia.

• Harjavallan Pirilänkosken ja Lammaistenkosken kohdalle on vuosina 1937-1939 rakennettu pato ja 72 MW:n voimalaitos. Pudotuskorkeus Harjavallan voimalaitoksella on 26,5 m, rakennusvirtaama 360 m3/s ja keskivirtaama (1961-2000) 230 m3/s. Virtaamaa muutetaan ns. lyhytaikaissäännöstelyllä vuorokauden tai viikon aikana. Vuorokautinen virtaamavaihtelu on viime vuosina (1999-2003) ollut tyypillisesti 300 m3/s luokkaa, suurimmillaan noin 350 m3/s. Joskus juoksutus on katkaistu kokonaan ja toisinaan virtaama on kohonnut selvästi yli 400 m3/s. Vuosien väliset erot ovat suuria, mutta tyypillistä on ollut loppukevään (huhti-toukokuu) virtaamahuippu ja loppukesän (elo-syyskuu) pienet juoksutukset. Suurimmat vedenkorkeudet on virtaamahuippujen tapaan mitattu perinteisesti huhti-toukokuussa. Voimalaitoksen alapuolella vedenkorkeuden vaihtelu on ollut vuosittain 3-3,5 m luokkaa. Vuorokautinen vedenkorkeuden vaihtelu on ollut tyypillisesti 1,5-2 m ja suurimmillaan 2,1 m. Viikkovaihtelu on tyypillisesti ollut kahden metrin luokkaa, suurimmillaan yli 3 m.

« Takaisin alkuun

Harjavalta – Kokemäki

• Kokemäenjoen pituus Harjavallan voimalaitoksen ja Kokemäen Kolsin välillä on 16 km. Joen leveys on keskimäärin 80 - 120 m, syvyys keskimäärin 2 - 5 m (suurin syvyys yli 20 m).

• Kokemäenjoen rannat Harjavallan ja Kolsin välillä on pääosin peltoa tai rakennettua aluetta. Luonnontilaiset alueet ovat paikoitellen karuja harjumetsiä ja reheviä jokilehtoja tai kuivia niittyjä.

• Kokemäenjokeen laskee Harjavallan ja Kolsin välillä joen eteläpuolelta Rausenoja, Koomanoja ja Sonnilanjoki sekä joen pohjoispuolelta Leppialhonoja.

• Kokemäenjoessa Harjavallan – Kolsin välillä on vain muutamia nimettyjä saaria, joita ovat Enontöppäre, Linnaluoto ja Isoluoto.

• Kokemäenjoessa on Kokemäen Linnaluodon molemmin puolin, luodon yläreunan tasalta luodon alapuolelle saakka pieni koskipaikka (aik. Forsbynkoski), jossa virtaus on melko voimakas. Vesi pyörteilee arvoilta 80 - 100 metrin matkalla. Linnaluodon koillispuolella, virtapaikan yläreunalla on pienialainen voimakkaamman virtauksen alue, jossa näkyy myös kosken kuohuntaa.

• Kokemäenjoen virtaus voimistuu ja vesi pyörteilee usean sadan metrin matkalla Kokemäen Tulkkilan kohdalla joen ylittävien siltojen lähialueella (aik. Pyhänkorvankoski).

• Kokemäen Pahringinkoskeen rakennettiin pato ja Kolsin 45 MW:n voimalaitos vuosina 1942 - 1945. Putouskorkeus Kolsin voimalaitoksella on 12,3 m, rakennusvirtaama 3X130 m3/s ja keskivirtaama 220 m3/s. Virtaamaa muutetaan ns. lyhytaikaissäännöstelyllä vuorokauden tai viikon aikana. Vuorokautinen virtaamavaihtelu on viime vuosina (1999-2003) ollut suurimmillaan 300-400 m3/s, useimmiten kuitenkin alle 200 m3/s. Kokonaan juoksutus on viime vuosina katkaistu harvoin. Vuosien väliset erot ovat suuria, mutta tyypillistä on ollut loppukevään (huhti-toukokuu) virtaamahuippu ja kesäkuukausien pienet juoksutukset. Suurimmat vedenkorkeudet on virtaamahuippujen tapaan mitattu perinteisesti huhti-toukokuussa. Voimalaitoksen alapuolella vedenkorkeuden vaihtelu on ollut vuosittain 2-2,5 m luokkaa. vedenkorkeus on vuorokauden aikana vaihdellut suurimmillaan toista metriä (maksimi 1,3 m), yleensä muutaman kerran vuodessa. Viikoittainen vaihtelu on ollut suurimmillaan yli 2 m.

« Takaisin alkuun

Kokemäki - Äetsä

• Kokemäenjoen pituus välillä Kokemäen Kolsi - Sastamalan Äetsä Keittareenhaaran kautta on 46 km ja Kyttälänhaaran kautta 42 km. Joen leveys on leveimmillään 650 – 1000 m, kapeimmissa haaroissa 40 m, keskimäärin jokiuoman leveys on 150-200 m, syvyys 2-5 m.

• Kokemäenjoen rannat Kolsi - Äetsä välillä ovat pääosin peltoa, metsää, suota tai rakennettua aluetta. Luonnontilaiset alueet ovat paikoitellen sekapuustoisia korpimetsiä ja reheviä jokilehtoja tai kuivia niittyjä sekä soisia rämeitä.

• Kokemäen Kolsin - Sastamalan Äetsän välillä Kokemäenjoki mutkittelee voimakkaasti ja jakautuu useissa kohdissa eripituisiin sivu-uomiin ja haaroihin. Kokemäen Harolassa on lyhyt Kuljunhaaran sivu-uoma eli Kuljunjoki. Kokemäen Kyttälässä joki jakautuu kahteen haaraan, joista pohjoisempi on Kyttälänhaara ja eteläisempi Kiettareenhaara. Muita lyhyempiä haaroja ovat Potinhaara eli Rouvasluodon salmi, Vuorionhaara, Köysikoskenhaara, Putajanhaara eli Putajanjoki, Sahanhaara ja Ruoppajoki. Umpisuoli on Vihatussaaren läpi kulkenut juopa, joka on umpeutunut. Kuivaoja on lyhyt sivu-uoma Kuivasaaren ja Säpilän välissä. Maijajoki on lyhyt sivu-uoma Leppisaaren ja Lauhan välissä.

• Kokemäen Kolsin - Sastamalan Äetsän välillä Kokemäenjoessa on useita saaria, joita ovat mm. Sahanluoto, Pajasaari, Linna(n)luoto, Harolanluoto, Levonsaari, Kuivasaari, Hummasaari, Nuottasaari, Kukkarikko, Koivusaari, Frouvariluoto, Vuorionsaari, Vitikkalanluoto (eli Vitikkalansaari), Vihatussaari, Hattuluoto, Ottoluoto, Koskiluoto, Saukonsaari, Kiettareenluoto, Tavisalo, Leppisaari, Naarassaari, Nuottasaari, Kukkosaari, Koutunsaari, Ailunsaari, Vuohisaari, Sammalsaari, Karjusaari, Murresaari, Torkkelinsaari ja Vuolle.

• Kokemäen ja Huittisten rajalla Kokemäenjoen pohjoispuolelta laskee Ala-Kauvatsanjoki Kokemäen Puurijärvestä (aikaisemmin Jalamus).

• Huittisissa Kokemäenjokeen laskee etelästä Loimijoki ja sen alaosalle laskeva Punkalaitumenjoki.

• Huittisissa Kokemäenjokeen laskee etelästä Sammunjoki, joka ylempänä on nimeltään Sammaljoki.

• Kokemäen Kolsin – Sastamalan Äetsän välillä Kokemäenjoessa on muutamia virtapaikkoja, mm. Pahakoski, Niskakoski, Kyttälänkoski, Kiettareenkoski ja Äetsän Vuolteet, joita ovat Villänvuolle ja Kiviniemenvuolle.

• Kokemäen Kolsin patoaltaan alle on jäänyt entinen Kolsinkoski, Toekoski, Harolankoski ja Säpilän mutkan pohjoispäässä sijainnut Rukakoski.

• Kokemäen Köysikoskenhaaran itäpäässä Kuivakoskessa ja Köysikoskessa veden virtaus ei nykyään poikkea muun uoman virtauksesta korkean veden aikaan, mutta vanhat karikot tulevat esiin kun vesi on matalalla. Myös Vuorionsaaren itäpuolella, Köysikosken- ja Putajanhaaran yläpäässä on karikkoa.

• Kokemäen Putajanjoen uomassa Putajankosken kohdalla tuntuu korkean veden aikaan pientä virtausta. Matalan veden aikaan vanha koski on selvemmin näkyvillä.

• Kokemäen Pahakosken kohdalla virtaus voimistuu aavistuksen verran. Niskakosken kohdalla vedessä on lievää pyörteilyä sekä peruskarttaan merkityn kosken kohdalla että hieman ylempänä Niskakosken talon alapuolella.

• Kokemäen Vihatussaaren eteläisessä uomassa Hattuluodon lounaispuolella on pieni virtapaikka, jonka kohdalla veden virtaus voimistuu hieman.

• Kokemäen Kyttälänkosken kohdalla on selkeä virtapaikka, jossa virtaus on kohtalainen ja veden pinta on pyörteilevää noin 100-200 metrin matkalla. Uomassa ja rannoilla on tällä kohdin myös isoja kiviä.

• Kokemäen Kiettareenkoskessa pyörteilevä virtaus tuntuu selvästi joen ylittävästä sillasta hieman alavirtaan. Pyörteilevän alueen pituus on noin 100-200 m. Virtaavampi paikka on myös Koskiluodon yläpäässä, luodon yläreunan molemmin puolin.

• Sastamalan Äetsän alapuolella on kaksi virtapaikkaa, jotka tunnetaan nimellä Vuolteet. Villilänvuolle sijaitsee noin 3,4 km Äetsän voimalan alapuolella Toperin talon kohdalla. Sekä uomassa että uoman rannoilla on kiviä. Virta on kohtalaisen voimakas. Alemman vuolteen pituus on noin 100-150 m. Voimakasvirtaisempi Kiviniemenvuolle sijaitsee noin 2,5 km Äetsän alapuolella, uomassa olevan pitkänomaisen saaren eteläkärjen tasalta alaspäin. Vuolteen rannat ovat kivikkoiset ja uomassa on suuria puolen talon kokoisia kivenlohkareita. Vesi on pyörteistä ja virtailevaa melko laajalla alueella itse vuolteen alapuolellakin. Vuolteen pituus on luokkaa 150-200 m.

• Sastamalan Äetsän Meskalankoskeen on vuonna 1921 valmistunut pato ja 9,7 MW:n voimalaitos. Putouskorkeus Äetsän voimalaitoksella on 6,0 m, rakennusvirtaama 360 m3/s ja keskivirtaama (1961-2000) noin 180 m3/s. Voimalaitoksen virtaamatietoja ei ole käytettävissä. Äetsän voimalaitos toimii ilmeisesti samantapaisesti Tyrvään voimalaitoksen kanssa eli harjoittaa vuorokausi- ja viikkosäännöstelyä, jolloin juoksutus on yleensä pienintä öisin ja viikonloppuisin. Hieman yli 30 km Äetsän voimalaitokselta alaspäin sijaitsee mittausasema Upas, missä vedenkorkeuden vaihtelu on vuosittain ollut 0,5-0,8 m luokkaa. Vuorokautinen vedenkorkeuden vaihtelu on viime vuosina (1999-2003) ollut suurimmillaan noin 0,7 m ja vaihdellut vuorokauden aikana yleensä alle 0,5 m.

« Takaisin alkuun

Äetsä – Vammala

• Kokemäenjoen pituus Sastamalan Äetsän ja Tyrvään (Vammala) välillä on 12 km. Joen leveys vaihtelee 60 m ja 600 m välillä, keskimäärin 80-100 m, syvyys keskimäärin 2-5 m (suurin syvyys 10-15m).

• Kokemäenjoen rannat Äetsän – Tyrvään välillä on pääosin peltoa tai rakennettua aluetta. Luonnontilaiset alueet ovat paikoitellen reheviä jokilehtoja tai kuivia niittyjä.

• Kokemäenjoessa Äetsän – Tyrvään välillä välillä on useita virtapaikkoja, joita ovat Talankoski, Töörinkoski, Kilpikoski, Pirjaskoski, Meskalankoski, Kiikkapäänkoski, Ruotsilankoski ja Hartolankoski.

• Kokemäenjoessa Äetsän – Tyrvään välillä välillä on useita saaria, joita ovat mm. Raukonsaari, Haukansaari, Haravakallio ja Jaamalankari.

• Kokemäenjokeen Äetsän – Tyrvään välillä välillä laskevat sivujoet ovat pieniä ja vähävetisiä. Pohjoisesta laskevat Kikkelänjoki eli Kikkerlänjoki, Meskalanjoki, Luojoki ja Hahmo-oja, etelän suunnasta Soininjoki, Kilpijoki ja Kanalanoja.

• Sastamalan Tyrvään 12,6 MW:n voimalaitos ja pato on rakennettu Kokemäenjoen Hartolankoskeen vuosina 1950-1951. Sen putouskorkeus on 6,1 m, rakennusvirtaama 320 m3/s ja keskivirtaama (1961-2000) 180 m3/s. Vesimäärää säännöstellään vuorokausi- ja viikkosäännöstelyllä, jolloin juoksutus on yleensä pienintä öisin ja viikonloppuisin. Vuosien väliset erot ovat suuria, mutta tyypillisiä ovat loppukevään virtaamahuippu ja kesäkuukausien pienet juoksutukset. Vuosina 1999-2003 juoksutus on ollut yleensä välillä 30-300 m3/s, mutta toisinaan virtaama on kohonnut yli 450 m3/s. Voimalaitoksen alapuolisen vedenkorkeuden vaihtelu on vuosittain ollut 2-3 m luokkaa. Vuorokauden aikana vedenkorkeus on suurimmillaan (muutamia kertoja vuodessa) vaihdellut toista metriä (maksimi 1,6 m), mutta tyypillisesti vuorokausivaihtelu on ollut alle 1 m ja viikkovaihtelu 0,5 – 1,5 m luokkaa.

« Takaisin alkuun