Osa-alueet: luonto

Eteläselkä

Kasvit

• Eteläselän kasvillisuudessa ja eläimistössä on havaittavissa merellisiä piirteitä ja aikaisemmin, ennen aallonmurtajien ja pengertien rakentamista meriveden vaikutus on ollut huomattavasti voimakkaampaa kuin nykyisin. Murtovesialueille tyypillisiä kasvilajeja kuten hapsivitaa, merisätkintä ja merinäkinruohoa voi esiintyä Eteläselän alueella, mutta ilmeisesti ne ovat taantuneet veden makeutumisen ja rehevöitymisen seurauksena. Vastaavasti monet jokisuiston kasvit ovat ilmeisesti runsastuneet alueella.

• Reposaaressa esiintyy runsaasti ns. painolastikasveja, jotka ovat 1600 –luvulla alkaneen purjelaivakauden aikana saarelle rantautuneita kasvilajeja. Ne ovat 1920-luvulla päättyneen purjelaivakauden eläviä jäänteitä. Kuljetettavan rahtitavaran ollessa kevyttä alusten lastiruumaan lapioitiin maata laivan vakaamiseksi. Suomen satamiin kuljetettiin tonneittain painolastimaata kangas- ja maustelastien mukana, koska maamme tärkeimmät vientiartikkelit purjelaivakaudella olivat painavat puu ja terva. Painolastin mukana määränpääsatamaan kulkeutui kasvien siemeniä, juurakoita, rönsyjä ja kokonaisia kasveja. Reposaari on merkittävin tällaisten lajien esiintymispaikka Suomessa. Vanhan kaupunkirakenteen- ja kulttuurin säilyttäneellä Reposaarella esiintyy myös paljon erilaisia vanhan kulttuurin seuralaiskasveja.

• Reposaaren painolastikasvilajeista ja vanhan kulttuurin seuralaiskasvilajeista on kerrottu kohdassa Luontokohteet.

Linnut

• Eteläselän alueella pesii alkukesällä mm. kalalokkeja, kala- ja lapintiiroja, isokoskeloita ja telkkiä. Keskikesällä Eteläselän linnusto on lokkivaltaista etenkin kalasatamassa, mutta myös muita vesilintuja kuten merimetsoja ja isokoskeloita ja merikotkia liikkuu alueella. Loppukesällä ja syksyllä Kirrisannan lietteillä ruokailee muuttavia kahlaajia, tiiroja, räyskiä ja sorsalintuja sekä hanhia. Monet harvinaisetkin pikkulinnut muuttavat Reposaaren kautta etelään. Myöhemmin syksyllä kalasatamaan tulee lokkeja jäämereltä asti ja osa jää talvehtimaan sataman ja Selkämeren sula-alueille. Isolokki on vuosittainen vierailija Reposaaressa. Talvella Reposaaren pengertien sulaan tulee suuri määrä isokoskeloita syömään kudulle nousevia norsseja eli kuoreita. Eteläselän sula-alueille kertyy myös mm. telkkiä ja sotkia. Reposaaressa talvehtii myös kottaraisia, peippoja, järripeippoja ja mustapääkerttuja. Keväällä alueen läpi muuttaa runsaasti pikkulintuja, vesilintuja, lokkeja, kahlaajia ja petolintuja kohti pohjoista ja osa suuntaa myös sisämaahan Kokemäenjoen laaksoa seuraten.

Eläimet

• Pohjaeläimistöä Eteläselällä dominoivat liejusimpukat ja amerikansukasmadot, jotka ovat selkeästi murtovesilajeja. Pohjaeläimistön biomassa, tiheys ja taksoniluku ovat kohonneet tarkkailuvuosien 1979-2006 aikana. Lähinnä kyse on ollut liejusimpukan ja amerikansukasmadon runsastumisesta.

• Eteläselän alueella liikkuu satunnaisesti harmaahylkeitä eli halleja.

• Eteläselän alueella esiintyy säännöllisesti minkki, kettu ja supikoira, satunnaisesti myös näätä ja saukko liikkuvat alueella.

• Eteläselän alueella esiintyy useita lepakkolajeja, yleisiä ovat mm. pohjanlepakko ja vesisiippa ja viiksisiippa. Porin alueelta on havaittu seitsemän lepakkolajia, joista osa on erittäin harvinaisia.

• Eteläselän alueella esiintyy sammakko ja rupikonna.

• Eteläselän alueella esiintyy rantakäärme, kyy ja sisilisko.

Luontokohteet

• Eteläselän alueen luontokohteista tärkein on Reposaaren painolastikasvit, joiden tausta on kerrottu kohdassa kasvit. Vuosittain tavataan viitisenkymmentä lajia, joista yleisimpiä ovat mm. jaakonvillakko, jänönapila, valkomesikkä, isomesikkä, sirppimailanen, nurmimailanen, rohtorasti ja nuokkukarhiainen.

• Reposaaressa esiintyy myös ns. vanhan kulttuurin seuralaiskasveja, joita ovat mm. peurankello, saksankirveli, oopiumunikko, lehtoakileija ja suopayrtti.

• Reposaaren ja Eteläselän linnuista on kerrottu kohdassa Linnut.

Ympäristön laatu

• Veden laatuun Eteläselällä vaikuttaa Kokemäenjoen yläjuoksun kuormitus, joka voimistuu ajoittain nykyään lähinnä hajakuormituksen takia. Myös Porin seudun jätevedet kuormittavat Eteläselkää.

• Eteläselän veden laatu on nykyisin välttävä ja ekologinen tila on myös välttävä.

• Eteläselän ekologinen potentiaali on välttävä.

• Eteläselällä kemiallinen hapenkulutus ja fosforipitoisuus ovat laskeneet 1970-1980 –luvuilla voimakkaasti, mutta typpipitoisuudessa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia vuosien 1990-2007 aikana.

• Eteläselän veden hygieeninen laatu voi ajoittain heikentyä fekaalisten kolibakteerien vaikutuksesta.

• Eteläselän veden kemiallinen tila ja hygieeninen laatu on nykyään hyvä.

• Kalojen elohopeapitoisuuksia ei Eteläselällä ole seurattu, mutta voidaan olettaa, että ne ovat samaa tasoa, kuin Ahlaisten saaristossa, jossa noin 1 kg haukien elohopeapitoisuudet ovat laskeneet 0,3 mg/kg tasolle. Viimevuosina pitoisuuksissa on havaittavissa lievää vaihtelua ja vuonna 2007 pitoisuus oli keskimäärin 0,31 mg/kg. Suuremmissa haukiyksilöissä pitoisuus voi kuitenkin nousta tätä korkeammaksi. Elintarvikkeena käytettävän kalan elohopeapitoisuus ei saa olla yli 0,5 mg/kg. Tietyille petokaloille, kuten hauelle sallitaan kuitenkin 1 mg/kg enimmäispitoisuus.

• Eteläselän kalojen laatua ei ole seurattu, mutta voidaan olettaa, että laatu on samaa tasoa, kuin Ahlaisten saaristossa, jonka hauissa ja lahnoissa on usein erilaisia voimakkaitakin maku-, haju- ja ulkonäkövirheitä. Kalojen yleislaatu on vaihdellut vuosina 1996-2007.

• Eteläselän suurissa lahnoissa voi olla korkeita PCB-pitoisuuksia, joten niitä suositellaan syötäväksi vain harvoin.

« Takaisin alkuun

Pihlavanlahti

Kasvit

• Kokemäenjoen suistossa yleisiä kookkaita ilmaversoisia lajeja ovat mm. järviruoko, järvikaisla, osmankäämit, kalmojuuri, isosorsimo ja kurjenmiekka. Pienempiä ns. ilmaversoisia ruohoja ovat mm. ratamosarpio, sarjarimpi, raate ja pystykeiholehti. Kelluslehtisiä alueella ovat ulpukka-, lumme-, palpakko- ja tatarkasvustot. Tyypillisiä uposlehtisia kasveja ovat mm. vidat, palpakot, ärviät, vesikuusi ja näkinpartaislevät. Pohjalehtisiä kasveja ovat esim. vesirikot ja paunikko. Ns. irtokellujia ovat karvalehti, vesiherneet, kilpukka ja limaskat. Rannoilla esiintyy ns. mutaryrttikasveja, joita ovat mm. luikat, vesirikot ja paunikko. Kasvit voivat muodostaa myös kelluvia saaria, joissa esiintyy ns. agglomeraattikasvillisuutta, näitä lajeja ovat mm. isohierakka ja myrkkykeiso.

• Kokemäenjoen suistossa yleisiä lajeja ovat mm. kapeaosmankäämi, leveäosmankäämi, keltakurjenmiekka, vehka, raate, ratamosarpio, sarjarimpi, kurjenjalka, terttualpi, ranta-alpi, lehtopalsami, rantayrtti, rantakukka, pystykeiholehti, luhtalemmikki, luhtavuohennokka, ulpukka, rantapalpakko, haarapalpakko, pohjanlumme, kolmihedevesirikko, mutayrtti, hapsiluikka, kolmihedevesirikko, karvalehti, kiehkuraärviä, isovesiherne, vesitatar, uistinvita, tylppälehtivita, kilpukka, isolimaska, pikkulimaska, pikkuvesitähti, isonäkinsammal ja järvisiloparta.

• Kokemäenjoen suistossa melko yleisiä ja lähes yksinomaan Satakunnan jokisuistoissa esiintyviä, mutta muualla Suomessa harvinaisia lajeja ovat isohierakka, isopalpakko ja liejupahaputki.

• Kokemäenjoen suistossa suhteellisen harvinaisia lajeja ovat mm. kalmojuuri, isosorsimo, jokileinikki, konnanleinikki, rantaleinikki ja mutayrtti.

• Kokemäenjoen suistossa ja myös muualla Suomessa erittäin harvinaisia lajeja ovat mm. katkeravesirikko, lietetatar, paunikko, varstasara, otalehtivita ja litteävita.

• Kokemäenjoen suistossa esiintyy luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitettu lietetatar, joka kuuluu myös luontodirektiivin II-liitteen lajeihin. Lajin vuosittaiset vaihtelut ovat hyvin suuria.

• Kokemäenjoen etelärannalla Isojuovan suulla sijaitsevan Fleiviikin alueen kasvillisuus vaihtelee luhtaniityistä, joita on suurin osa alueesta, nummimaisiin, katajia, lampaannataa ja jäkkiä kasvaviin ketokuvioihin. Tuoreita niittyjä luonnehtivat jokapaikansara, lampaannata, syysmaitiainen ja valkoapila. Kosteilla kohdilla näkyvimpiä ovat valkoapila, jokapaikansara, ketohanhikki ja punanata, märimmissä kohdissa mm. kurjenjalka, luhtakastikka ja vesisara. Uudelleen raivattujen ja laidunnukseen otettujen niittyjen valtakasveja ovat luhtakastikka, jokapaikansara ja luhtavilla. Niityllä on reliktisiä suolamaalaikkuja, joilla on säilynyt merenrantakasveja kuten suolavihvilä, meri- ja jouhiluikka sekä vilukko. Rehevöityneissä ojissa ja lampareissa kasvaa mm. iso- ja pikkulimaskaa, kilpukkaa, karvalehteä, ärviöitä ja vesikuusta. Fleiviikin niityn kasviharvinaisuuksiin kuuluvat kalmojuuri ja piuru. Joinakin vuosina Fleiviikissä esiintyy rauhoitettua lietetatarta. Fleiviikin keskellä olevien lammikoiden vesikasvistoon on kuulunut myös valtakunnallisessa uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi luokiteltu silonäkinparta, mutta sen viimeinen havainto on vuodelta 2004. Uhanalainen keltamatara esiintyy Fleiviikin niityn itäosassa olevan tervaleppäkumpareen paahdeaukolla.

• Pihlavanlahden etelärannalla sijaitsevan Halssin-Teemuluodon lehtoa koristavat keväällä ja alkukesällä kukkivat rentukka-, käenkaali-, suo-orvokki-, kurjenmiekka- ja lehtokielokasvustot. Puusto koostuu suurista ja iäkkäistä tervalepistä, vaahteroista, raidoista, pihlajista ja tuomista. Pensaskerroksesta löytyy mm. korpipaatsamaa, taikinanmarjaa, punaherukkaa, terttuseljaa ja lehtokuusamaa sekä aluskasvillisuudessa lehtokieloa, lehtotähtimöä, syyläjuurta, sudenmarjaa, karhunputkea, humalaa, tesmaa, hiirenporrasta ja punakoisoa. Aluskasvillisuudessa on myös mesiangervoa, vuohenputkea, karhunputkea, lehtovirmajuurta, kyläkellukkaa, punakoisoa, luhtavuohennokkaa, niittyhumalaa ja hiirenporrasta.

• Pihlavanlahden etelärannalla sijaitsevan Kaunismäen eli Kuitulan tervaleppälehdon pensaskerroksessa kasvaa paikoitellen erittäin tiheä tuomipöheikkö, jossa on myös vaahteraa, lehtokuusamaa, punaherukkaa, terttuseljaa, korpipaatsamaa ja koiraheittä. Rehevän alueen aluskasvillisuudessa on mm. lehtokieloa, puna-ailakkia, mustakonnanmarjaa, kyläkellukkaa ja lehtotähtimöä. Alueella esiintyy myös mm. kyläkellukka, punakoiso, poimulehti, humala, sudenmarja, käenkaali, metsäkurjenpolvi, lillukka, lehtotähtimö, lehtovirmajuuri, kurjenkello sekä hiirenporras ja kotkansiipi. Harvinaisena esiintyy myös ukonkello. Alueella on vanha umpeenkasvanut niitty, jolle on levittäytynyt useiden hehtaarien laajuinen humalakasvusto. Puusto muodostuu tervalepistä, koivuista, raidoista ja vaahteroista, joiden ympärille humalakasvustot ovat kiertyneet. Alueen pohjoisreunalla on myös laaja karhunköynnöskasvusto ja muita kulttuuriperäisiä kasvilajeja kuten lehtoakileija. Alueen pohjoisosan keskellä on myös kaksi luhtaista avosuota.

• Pihlavanlahden etelärannalla on lähes luonnontilainen saariryhmä, jonka kaikki saaret ovat lehtosaaria. Pienimmät ovat puhtaita tervaleppälehtoja. Alueen vanhimpana ja suurimpana saarena Täärnoora (eli Däärnoora eli Mummulakari) on lajistollisesti rikkain ja saaressa on mm. vanha kookas kivilaituri ja rakennuksen kivijalka. Rantoja kiertää tervaleppälehtovyöhyke, jossa kasvaa myös tuomea, terttuseljaa, punaherukkaa ja lehtokuusamaa. Sisäosissa on kookkaita ja vanhoja mäntyjä ja kuusia. Rantavyöhykkeessä on runsaasti lehtokieloa ja sisäosien maapohjan peittää yhtenäinen käenkaalikasvusto. Muita vaateliaita lajeja ovat vaahtera, kurjenkello, kyläkellukka, syyläjuuri, humala, hiirenporras, tesma ja lehtotähtimö. Lisäksi saaren sisäosassa on laajahko villiytynyt pihlaja-angervokasvusto. Saarella on useita harmaahaikaran pesiä ja pesimälajistoon kuuluu myös mm. lehtopöllö.

• Pihlavanlahden pohjoisrannalla sijaitsevat Suntilanriutta ja Mäntyniemi muodostavat noin kilometrin mittaisen harjusaaren, jonka erottaa mantereesta noin parin sadan metrin mittainen juopa. Suntilanriutan puolella tien ja etelärannan väliin jää kapea luonnontilainen lehtovyöhyke, joka varsinkin mantereenpuoleisessa päässä on edustavaa tervaleppälehtoa, jonka puustossa on myös suuria vaahteroita. Lehdossa on runsaasti kuollutta puuainesta. Pensaskerroksessa on mm. taikinamarjaa, tuomea ja punaherukkaa. Aluskasvillisuudessa on lehtokieloa, mesiangervoa, vadelmaa, sudenmarjaa, käenkaalia, puna-ailakkia ja hiirenporrasta. Mäntyniemessä kasvaa suuria mäntyjä ja metsälehmusta sekä tervaleppää, vaahteraa ja taikinamarjaa. Alue on suurelta osin rakennettu täyteen kesähuviloita ja Mäntyniemessä on tanssilava.

• Pihlavanlahden pohjoisrannalla sijaitseva Alaholman entinen saari on nykyään kasvanut kiinni mantereeseen. Alue on säilynyt hyvin luonnontilaisena ja sen itäkärjessä on moreenikumpare, jota peittää katajien, tuomien ja taikinamarjan muodostama pöheikkö. Ylispuustona on suuria kuusia. Alavampana rantavyöhykkeessä kasvaa tervaleppää sekä aluskasvillisuudessa runsaasti lehtokieloa. Alaholman etelärannalla on kapea tervaleppävyöhyke, jossa kasvaa myös runsaasti vaahteraa. Läntisimmässä kärjessä on noin aarin kokoinen humalalehto. Sisäosiltaan saari on pääasiassa iäkästä aarnimaista kuusikkoa, jossa on suhteellisen paljon maapuita. Saaren etelärannalla sijaitsee Helmikarin leirirakennus ja rantasauna ja pohjoisrannalla yksi loma-asunto.

• Pihlavanlahden pohjoisrannalla sijaitseva Täärnooran niemi on nykyisin jo mantereeseen kiinni kasvanut lehtosaari. Alueella sijaitsee kesämökkikäytössä oleva vanha kalastajatila. Alueen puusto muodostuu iäkkäistä tervalepistä, tuomista, koivuista ja pihlajista. Tuomitiheikköjen lisäksi pensaskerroksesta löytyy mm. vaahteraa, taikinamarjaa, punaherukkaa, terttuseljaa ja lehtokuusamaa. Aluskasvillisuudessa on mm. lehtokieloa, humalaa, puna-ailakkia, sinivuokkoa, punakoisoa, lehtovirmajuurta, metsäalvejuurta ja hiirenporrasta.

Linnut

• Pihlavanlahti muodostaa pinta-alaltaan laajimman osan Kokemäenjoen suistosta, joka on tunnettu ennen kaikkea vesi- ja rantalinnustostaan. Vuonna 2008 suiston runsaslukuisin lokki oli naurulokki (99 paria) ja kalalokki (62 paria) on myös yleinen. Kalatiira (12) paria, lapintiira (7 paria) ja niiden risteymät (20 paria) ovat yleisiä suistossa. Runsaimpia vesilintulajeja ovat sinisorsa (76 paria), silkkiuikku (80 paria), nokikana (80 paria), telkkä (57 paria) ja punasotka (22 paria). Muita runsaita lajeja ovat tavi (20 paria), haapana (10 paria), lapasorsa (14 paria), tukkasotka (15 paria) ja kyhmyjoutsen (15 paria). Härkälintuja (3 paria), jouhisorsia (2 paria), heinätaveja (2 paria) ja luhtakanoja (7 paria) pesii suistossa harvalukuisesti. Laulujoutsenia ja merihanhia pesii kumpaakin yksi pari. Kahlaajista suistossa pesii yleisenä mm. taivaanvuohi (73 paria), rantasipi (39 paria), töyhtöhyyppä (32 paria), punajalkaviklo (18 paria), ruisrääkkä (9 paria) sekä kaulus- (5 paria) ja harmaahaikara (82 paria). Harvinaisia kahlaajia ovat luhtahuitti (1 pari), heinäkurppa (1 pari), tylli (1 pari) ja pikkutylli (1 pari). Petolinnuista näkyvimpiä ovat ruskosuohaukat (6 paria) ja nuolihaukat (4 paria). Myös niittysuohaukka (1 pari) ja merikotka (1 pari) pesivät suistossa. Kalasääski, ampu-, tuuli- ja mehiläishaukka kuuluvat alueella usein saalistavaan lajistoon. Myös kosteikkojen harvinaisuudet kiljukotka, mustapyrstökuiri ja lampiviklo ovat viihtyneet suiston alueella. Varpuslinnuista runsaita ovat mm. ruokokerttunen (noin 465 paria), niittykirvinen (53 paria), keltavästäräkki (51 paria), satakieli (55 paria), mustapääkerttu (66 paria), pensaskerttu (38 paria) ja pajusirkku (noin 140 paria). Myös harvalukuiset lajit, kultarinta (18 paria), sirittäjä (23 paria), tiltaltti (13 paria), rytikerttunen (14 paria), luhtakerttunen (7 paria), pyrstötiainen (7 paria), pensastasku (6 paria), pikkulepinkäinen (12 paria), urpiainen (15 paria) ja nokkavarpunen (11 paria) esiintyvät suistossa. Harvinaiset lajit, pensassirkkalintu (1 pari), sitruunavästäräkki (1pari), kuhankeittäjä (2 paria), pikkusieppo (1-2 paria) ja peltosirkku (2 paria) pesivät suistossa säännöllisesti.

• Suiston tulvarantaniityillä Fleiviikissä runsaimmat lajit ovat niittykirvinen, keltavästäräkki, kiuru, taivaanvuohi, punajalkaviklo ja töyhtöhyyppä. Erittäin uhanalaiset kultasirkku ja etelänsuosirri ovat aikaisemmin pesineet suistossa, mutta ei enää viimeisten vuosien aikana.

• Kokemäenjoen suisto on myös tärkeä vesilintujen sulkasadonaikainen kerääntymiskeskus ja merkittävä lintujen, esim. laulujoutsenten, metsä- ja merihanhien, isokoskeloiden, kurkien, suokukkojen, lirojen ja taivaanvuohien muutonaikainen levähdys- ja ruokailualue. Myös harvinaiset jänkä- ja heinäkurppa levähtävät alueella. Pikkulokit ruokailevat suistossa ja syksyllä räyskät kerääntyvät suistoon kalastamaan. Muuttoaikoina myös monet petolinnut, esim. hiirihaukat, piekanat, ampuhaukat, varpushaukat ja muuttohaukat ylittävät suiston.

• Kokemäenjoen suiston rantalehtojen pesimälinnuston parimäärät ovat korkeita, yli 1200 paria neliökilometrillä. Pesimälajistoon kuuluu mm. lehtopöllö, uuttukyyhky ja kottarainen. Suisto on tärkeä silmälläpidettävän käenpiian (5 paria) ja pikkutikan (23 paria) pesimäpaikka ja syksyllä sekä talvella alueella voi havaita erittäin uhanalaisen valkoselkätikan. Vielä harvinaisempia vieraita ovat olleet mm. mustakurkkurautiainen ja rusorintakerttu (2010).

• Pihlavanlahden etelärannalla sijaitsevan Kirrisannan alue on linnustollisesti erittäin rikasta ja alueen parimäärät ovat korkeat noin 1000 paria neliökilometrillä. Lajistoon kuuluvat mm. haapana, sinisorsa, lapasorsa, taivaanvuohi, punajalkaviklo, keltavästäräkki, ruoko- ja rytikerttunen sekä pajusirkku.

Eläimet

• Kokemäenjoen suistossa on useita uhanalaisen euroopanmajavan pesiä.

• Kokemäenjoen suistossa esiintyy piisami.

• Kokemäenjoen suiston ympäristössä esiintyy kettu, supikoira, näätä, minkki, lumikko ja kärppä.

• Kokemäenjoen suistossa esiintyy satunnaisesti saukko sekä ilves.

• Kokemäenjoen suistossa esiintyy säännöllisesti harmaahylkeitä.

• Kokemäenjoen suiston ympäristössä esiintyy useita lepakkolajeja, yleisiä ovat mm. pohjanlepakko ja vesisiippa ja viiksisiippa. Porin alueelta on havaittu seitsemän lepakkolajia, joista osa on erittäin harvinaisia.

• Kokemäenjoen suistossa esiintyy sammakko, rupikonna ja harvinainen viitasammakko.

• Kokemäenjoen suiston lounaisosassa esiintyy harvinainen vesilisko.

• Kokemäenjoen suistossa esiintyy rantakäärme, kyy ja sisilisko.

• Kokemäenjoen suistossa esiintyy ainakin 25 sudenkorentolajia, mm. harvinainen täplälampikorento.

• Pihlavanlahden ja Kolpanselän alueen pohjaeläimistö koostuu pääasiassa Cryptochironomus plumosus –tyypin surviaissääskistä ja Limnodrilus –harvasukasmadoista. Lähimpänä jokisuuta esiintyy myös liejusimpukkaa, joka on murtovesilaji. RI osoittaa rehevää pohjaa, jonka tila on toipunut 1990-luvun huonosta tilanteesta lähelle 1980-luvun tasoa.

Luontokohteet

• Kokemäenjoen suistossa on Natura 2000 –aluetta 2885 ha: Euroopan yhteisön lintudirektiivin (79/409/ETY) mukainen erityinen suojelualue eli SPA (Special Protection Area) -alue sekä luontodirektiivin (92/43/ETY) mukainen yhteisön tärkeänä pitämä SCI (Sites of Community Importance) -alue (kohde F10200079 Kokemäenjokisuisto).

• Kokemäenjoen suisto on Suomen edustavin suistomuodostuma eli delta, kansainvälisesti arvokas luontokohde ja Pohjoismaiden suurin jokisuisto. Se käsittää runsaasti erilaisia kosteikkobiotooppeja avoveden tai niukan vesikasvillisuuden vallitsemista uposkasvillisuusyhdyskunnista järeisiin tervaleppälehtoihin. Lisäksi suiston etelärannoilla tavataan kulttuuribiotooppeja, esimerkiksi Suomessa harvinaistuneita laidunniittyjä. Fleiviikin niitty on Etelä-Suomen laajin ja arvokkain jatkuvasti laidunnettu jokisuistoniitty ja ainutlaatuinen koko Suomessa. Kokemäenjoen suistossa on siten hyvin monipuolinen valikoima edustavia kasvillisuustyyppejä ja sekä hyvin runsas ja monipuolinen linnusto. Alueella esiintyy 28 lintudirektiivin liitteessä I tarkoitettua lajia ja yhdeksän luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettua luontotyyppiä.

• Kokemäenjoen suisto muuttuu ja muovautuu jatkuvasti mm. maankohoamisen, yleisen umpeenkasvun ja virran mukanaan kuljettaman maa-aineksen eli sedimentin vuoksi. Sedimentaation ja maankohoamisen seurauksen syntyy uusia deltasaaria ja sivu-uomia umpeutuu. Suistoon muodostuu nopeasti uutta maata joka johtaa sen laajentumiseen hiljalleen merelle päin. Muutoksia tuovat myös jäiden ja tulvien aiheuttamat eroosiot. Myös maankäyttö ja sen muutokset, erityisesti laidunnuksen osalta, ovat pitkään muokanneet suistoa. Suistossa tapahtuvien muutosten ja luonnollisen kehityksen myötä muuttuu myös sen kasvillisuus ja linnusto.

• Kokemäenjoen suisto on mataluutensa ja runsaiden ravinnereserviensä ansiosta lähes kauttaaltaan suurkasvillisuuden yhdyskuntien vallassa. Suurkasvillisuuden tuotanto alueella on poikkeuksellisen voimakasta. Suurkasvillisuus estää vesien virtauksia edistäen sedimentoitumista, jolloin kasvillisuuden biomassa kerrostuu pääosin kasvupaikoille. Merkittävimmän osan suurkasvillisuudesta muodostaa järviruoko, jonka tiheys vaihtelee alueella 110-282 yksilöä/m2 ja ruokojen keskipituus on noin 2 m. Myös järvikaislaa ja kapeaosmankäämiä esiintyy laajoina yhtenäisinä kasvustoina. Sen sijaan aiemmin runsas ja peittäviä kasvustoja muodostanut järvikorte esiintyy enää vain seoslajina ja vedenalaisena kasvina.

Ympäristön laatu

• Veden laatuun Pihlavanlahdella vaikuttaa Kokemäenjoen ja sen sivujokien kuormitus, joka voimistuu ajoittain nykyään lähinnä hajakuormituksen takia. Lisäksi Pihlavanlahdelle BHK-, fosfori- ja typpikuormitusta aiheuttaa Porin Veden Luotsinmäen puhdistamo. Pihlavan ja Suomen Kuitulevy Oy:n jätevedet johdetaan nykyään Porin Veden Luotsinmäen puhdistamolle. Fosfori- ja typpikuormitusta aiheutuu asutuksen ja loma-asuntojen jätevesistä.

• Pihlavanlahden veden laatu on nykyisin tyydyttävä tai välttävä ja ns. ekologinen tila on välttävä.

• Pihlavanlahdella kemiallinen hapenkulutus ja fosforipitoisuus ovat laskeneet jo 1970-1980 –luvuilla voimakkaasti, mutta typpipitoisuudessa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia vuosien 1990-2007 aikana. Pihlavanlahden veden laatuun vaikuttavat virtaaman muutokset sekä tuuli, joka aiheuttaa paikoin erittäin voimakasta sekoittumista.

• Pihlavanlahden veden hygieeninen laatu heikkenee loppukesällä ja etenkin elokuussa runsaiden sateiden jälkeen vesi on usein uimakelvotonta koska siinä on runsaasti fekaalisia kolibakteereja.

• Pihlavanlahden veden kemiallinen tila ja happikyllästysaste on nykyään hyvä.

• Pihlavanlahden sedimentissä on todettu korkeita metallipitoisuuksia.

• Pihlavanlahdella noin 1 kg haukien elohopeapitoisuudet ovat laskeneet 0,5 mg/kg tasolle. Viimevuosina pitoisuuksissa voidaan kuitenkin havaita lievää nousevaa trendiä. Kolpanselällä haukien elohopeapitoisuudet vaihtelivat vuosina 2004-2006 välillä 0,36-0,44 mg/kg ja vuonna 2007 pitoisuus oli keskimäärin 0,39 mg/kg. Kivinissä elohopeapitoisuus vaihteli välillä 0,47-0,54 mg/kg ja vuonna 2007 pitoisuus oli keskimäärin 0,58 mg/kg. Suuremmissa haukiyksilöissä pitoisuus voi kuitenkin nousta tätä korkeammaksi. Elintarvikkeena käytettävän kalan elohopeapitoisuus ei saa olla yli 0,5 mg/kg. Tietyille petokaloille, kuten hauelle sallitaan kuitenkin 1 mg/kg enimmäispitoisuus.

• Pihlavanlahden hauissa ja lahnoissa on usein lieviä maku-, haju- ja ulkonäkövirheitä. Kalojen yleislaatu on kuitenkin kohentunut vuosina 1996-2007.

« Takaisin alkuun

Luodot

Kasvit

• Isojuovan rantoja reunustavat leveät järviruokokasvustot sekä ulpukkavyöt. Isojuovan vaihtuessa Luotsinmäenjuovaksi uoman rannat muuttuvat ryteikköisiksi: rantalepät ja -koivut nojaavat rentoina uoman päällä ja osa rantapuista makaa puoliksi veden alla. Vesikasvillisuutta on vähän. Ilmaversoisten kasvien määrä pienenee, ulpukkaa ja pystykeiholehteä esiintyy vaihtelevana vyöhykkeenä. Kokemäenjoen tuomasta aineksesta muodostuneiden pikkusaarten puusto muodostuu mm. harmaalepästä, tuomesta, pihlajasta ja raidasta. Tavallisimmat luotojen pensaikkojen pajut ovat kiiltopaju ja halava sekä viljelyskarkulaisena levinnyt pilipuu eli salava. Pensaskerroksessa kasvaa myös mm. musta- ja punaherukkaa. Aluskasvillisuudessa viihtyvät mm. puna-ailakki ja lehtotähtimö sekä rantavyöhykkeen lukuisat vesikasvit. Metsän varjoisissa paikoissa viihtyvät komeat hiirenporras-saniaiset sekä kosteikossa keltainen kurjenmiekka.

• Kokemäenjoen etelärannalla sijaitsevan Kivinin-Tukkiluodon lehtosaarille tyypillisiä kasveja ovat suuret tervalepät, halavat, raidat ja tuomet sekä mm. puna-ailakki, mustakonnanmarja, kyläkellukka, lehtovirmajuuri, lehtokielo ja lehtotähtimö. Lisäksi tavataan korkearuohoista aluskasvillisuutta, jossa tavataan runsaasti mm. nokkosta, vadelmaa ja punakoisoa.

Linnut

• Kokemäenjoen pohjoisrannalla Isojuovan suualueella sijaitsee Lyttylänviikin rantaniitty, laajahko osittain soistunut ja pensoittunut saraniitty, jota mantereen puolelta reunustaa rehevä tervaleppävyö. Alue on muuttoaikana hanhien, kurkien ja joutsenten suosimaa aluetta.

• Kokemäenjoen Luotsinmäenjuovan koillispuolella sijaitsevan Toukarin alueen luonnosta on kerrottu kohdassa Luontokohteet.

• Kokemäenjoen Raumanjuovan koillispuolella sijaitsevan Polsanluodon luonnosta on kerrottu kohdassa Luontokohteet.

Eläimet

• Luotojen alueella on useita uhanalaisen euroopanmajavan pesiä.

• Luotojen alueella esiintyy piisami.

• Luotojen alueella esiintyy yleisenä kettu, supi, mäyrä, minkki, lumikko ja kärppä sekä satunnaisesti näätä.

• Luotojen alueella esiintyy säännöllisesti saukkoja.

• Luotsinmäenjuovassa esiintyy satunnaisesti harmaahylkeitä.

• Luotsinmäenjuovan jäällä on havaittu susi 19.2.2010.

• Luotojen alueella esiintyy useita lepakkolajeja, yleisiä ovat mm. pohjanlepakko ja vesisiippa ja viiksisiippa. Porin alueelta on havaittu seitsemän lepakkolajia, joista osa on erittäin harvinaisia.

• Luotojen alueella esiintyy sammakko, rupikonna ja harvinainen viitasammakko.

• Luotojen alueella esiintyy rantakäärme, kyy ja sisilisko.

• Luotojen alueella esiintyy useita sudenkorentolajeja, mm. melko harvinainen aitojokikorento.

• Luotojen alueella esiintyy mahdollisesti täplärapuja.

• Isojuovan-Luotsinmäenjuovan alueen pohjaeläimistö koostuu pääasiassa surviaissääskistä ja harvasukasmadoista. Pohjaeläimistön kokonaisbiomassa ja taksoniluku ovat melko pieniä. RI osoittaa rehevää pohjaa, jonka tila on kuitenkin toipunut 2000 –luvulla.

Luontokohteet

Toukari

• Kokemäenjoen Luotsinmäenjuovan koillispuolella sijaitsevan Toukarin alueelle tyypillistä linnustoa ovat rantapusikoissa pesivät pikkulinnut, joista monet ovat ns. yölaulajia. Kesäkuun alkupäivien öinä voi kuulla mm. satakielen, pensas- ja viitasirkkalinnun, luhta- ja viitakerttusen sekä ruisrääkän. Alueen pelloilla pesivät mm. kiuru, töyhtöhyyppä, niittykirvinen ja kivitasku. Tuuli- ja ampuhaukka sekä isolepinkäinen kuuluvat alueen tyyppilajistoon. Muuttoaikoina pellot ovat lukemattomien hanhien, joutsenten, kyyhkyjen ja muiden peltolintujen levähdys- ja tankkauspaikka. Talvella alueella voi tavata mm. urpiaisia, tiklejä, isolepinkäisen, kanahaukan sekä satunnaisesti mm. huuhkajan ja hiiripöllön. Harvinainen vieras on mm. viitatiainen, joka ilmestyi Toukariin vuoden 2010 vaelluksen yhteydessä.

• Alueella sijaitsee lintujen tarkkailuun havaintolava, josta on kerrottu kohdassa Retkeily.

Polsanluoto

• Kokemäenjoen Raumanjuovan koillispuolella sijaitsevan Polsanluodon alueella esiintyy suiston lehtosaarille tyypillistä kasvillisuutta. Alueen puusto muodostuu mm. harmaalepästä, tuomesta, pihlajasta ja raidasta. Pensaskerroksen muodostavat pajut ovat mm. kiiltopaju ja halava sekä viljelyskarkulaisena levinnyt piilipuu eli salava. Pensaskerroksessa esiintyy myös mm. musta- ja punaherukka sekä koiranheisi ja terttuselja. Aluskasvillisuudessa viihtyvät mm. puna-ailakki ja lehtotähtimö sekä rantavyöhykkeessä mm. kurjenmiekka, kurjenjalka, purolitukka, rantakukka ja muut vesikasvit. Ihmisen mukana luodolle on levinnyt mm. rohtoraunioyrtti ja valkokarhunköynnös eli isokierto. Linnustossa esiintyy mm. pajulintu, tiltaltti, harmaasieppo, hernekerttu, lehtokerttu, satakieli, sinitiainen, talitiainen, viherpeippo, peippo, viitakerttunen, mustarastas ja räkättirastas. Alueella voi havaita myös mm. varpushaukan, ruskosuohaukan, sarvipöllön, töyhtöhyypän, lehtokurpan, taivaanvuohen ja meriharakan.

• Polsanluodon alueella kulkee luontopolku, josta on kerrottu kohdassa Retkeily.

Ympäristön laatu

• Isojuovan-Luotsinmäenjuovan alueella veden laatuun vaikuttaa Kokemäenjoen ja sen sivujokien kuormitus, joka voimistuu ajoittain nykyään lähinnä hajakuormituksen takia. Lisäksi alueelle BHK -kuormitusta aiheuttavat Porin Veden Luotsinmäen puhdistamo ja Corenso United Oy LTD. Fosfori- ja typpikuormitusta aiheutuu asutuksen jätevesistä. Porin Veden Luotsinmäen puhdistamolle johdetaan nykyään myös Ulvilan, Nakkilan, Suominen Kuitukankaat Oy:n ja Harjavallan jätevedet.

• Isojuovan-Luotsinmäenjuovan veden laatu on nykyisin tyydyttävä ja ns. ekologien potentiaali on tyydyttävä.

• Isojuovan-Luotsinmäenjuovassa kemiallinen hapenkulutus ja fosforipitoisuus ovat laskeneet jo 1970-1980 –luvuilla voimakkaasti, mutta typpipitoisuudessa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia vuosien 1990-2008 aikana.

• Isojuovan-Luotsinmäenjuovan veden hygieeninen laatu heikkenee loppukesällä ja etenkin elokuussa runsaiden sateiden jälkeen vesi on usein uimakelvotonta koska siinä on runsaasti fekaalisia bakteereja.

• Isojuovan-Luotsinmäenjuovan veden kemiallinen tila ja happikyllästysaste on nykyään hyvä.

• Hevosluodonjuovan sedimentissä on mitattu korkeita metallipitoisuuksia.

• Kalojen elohopeapitoisuuksia ei Isojuovan-Luotsinmäenjuovan alueella ole seurattu, mutta voidaan olettaa, että ne ovat samaa tasoa tai hieman alhaisempia, kuin Pihlavanlahden Kivinissä, jossa noin 1 kg haukien elohopeapitoisuudet ovat laskeneet 0,5 mg/kg tasolle. Suuremmissa haukiyksilöissä pitoisuus voi kuitenkin nousta tätä korkeammaksi. Elintarvikkeena käytettävän kalan elohopeapitoisuus ei saa olla yli 0,5 mg/kg. Tietyille petokaloille, kuten hauelle sallitaan kuitenkin 1 mg/kg enimmäispitoisuus.

• Isojuovan-Luotsinmäenjuovan alueen hauissa on usein erilaisia maku-, haju- ja ulkonäkövirheitä.

« Takaisin alkuun

Pori – Harjavalta

Kasvit ja linnut

• Kokemäenjoen alaosan vesikasvillisuus Porin ja Harjavallan välillä on niukkaa kautta linjan. Ilmaversoisia kasveja on paikoitellen kapeana vyöhykkeenä, yleisimpinä ruokohelpi, korpi- ja viitakastikka, järviruoko, leveäosmankäämi, rantakukka, järvikorte, korpikaisla, pystykeiholehti, isosorsimo ja sarat. Kelluslehtisistä kasveista runsaimpana esiintyvät ulpukka ja palpakot. Uposlehtistä kasvillisuutta on erittäin vähän tai ei lainkaan.

• Ulvilan Kirkkojuovassa ja sen rannoilla esiintyy mm. isohierakka, ojakaali, vesinenätti, ahvenvita, hapsiluikka, humalanvieras, kolmihedevesirikko, kurjenmiekka, lehtotähtimö, pikkupalpakko, pikkuvesitähti, pystykeiholehti ja ulpukka.

• Ulvilan Saaren eli Saarenluodon luonnosta on kerrottu kohdassa Luontokohteet.

• Ulvilan Saaren itäreunalla on Kokemäenjoen alin koskilehto, jossa esiintyy mm. harmaaleppä, haapa, rauduskoivu, vaahtera, pihlaja, tuomi, lehtopalsami, koiranheisi, mustaherukka, punaherukka, terttuselja, vadelma, keltaängelmä, kyläkellukka, lehtotähtimö, maitohorsma, nokkonen, pujo, sudenmarja, karhunputki, valkovuokko, korpikaisla, lehtonurmikka ja hiirenporras. Umpeutuvan uoman pohjalla esiintyy mm. lehtohorsma, mesiangervo, ojasorsimo, rantakukka, rantamatara, rantanenätti, rönsyleinikki, säderusokki, tummarusokki, terttualpi, ukontatar ja rantapuntarpää.

• Ulvilan Saaren eli Saarenluodon eteläpäässä on ns. Koivumetsä, kasvistoltaan ja linnustoltaan arvokas lehtimetsä. Alueella on isoja rauduskoivuja, haapoja sekä tuomea, tervaleppää, pihlajaa, raitaa ja vaahteraa. Kostean lehdon kasvilajistoon kuuluvat lehtokuusama, koiranheisi, punaherukka, terttuselja, korpipaatsama, vadelma sekä kenttäkerroksen lajeina mesiangervo, lehtotähtimö, puna-ailakki, koiranputki, karhunputki, nokkonen, rönsyleinikki, kyläkellukka, ojakellukka, lehtopalsami, sudenmarja, syyläjuuri, käenkaali, valkovuokko, oravanmarja, lillukka, kielo, kevätpiippo, kultapiisku, metsätähti, metsäorvokki, suo-orvokki, lehtovirmajuuri, keltaängelmä, lehtokorte, metsäalvejuuri, metsäimarre ja hiirenporras. Lahoavaa lehtipuuta on paljon ja alueen linnusto runsas. Pesimälajeja ovat mm. kottarainen, nokkavarpunen, harmaasieppo, keltasirkku, kirjosieppo, käpytikka, metsäkirvinen, mustapääkerttu, mustarastas, pensaskerttu, satakieli, sepelkyyhky, sirittäjä, talitiainen, viherpeippo, räkättirastas, lehtokerttu, pajulintu, peippo ja kultarinta. Aikaisemmin alueella on havaittu pesineen myös mm. viitakerttunen, luhtakerttunen, kuhankeittäjä, viitasirkkalintu ja pikkutikka. Koivumetsä on uhanalaisen/vaarantuneen liito-oravan lisääntymis- tai ainakin levähdyspaikka, jossa on havaittu jätöksiä sopivan kolopuun juurella.

• Ulvilan Liikistön alueen puronvarren kosteassa havupuulehdossa esiintyy mm. korpipaatsama, taikinamarja, kultapiisku, lillukka, metsämaitikka, metsäorvokki, metsätähti, sudenmarja, tesma, metsäalvejuuri ja kivikkoalvejuuri. Pesimälinnustoon kuuluvat mm. tiltaltti, kultarinta, sepelkyyhky, talitiainen, vihervarpunen, räkättirastas ja peippo. Alueella on havaittu myös lehtokerttu ja mustapääkerttu.

• Ulvilassa Kirkkojuovan yläpuolella sijaitsee Pappilanlampi eli Pappilanjärvi, joka on syntynyt kauan sitten kuivuneen Kokemäenjoen sivu-uoman syvännealueeseen. Nyt alueella on hyllyvärantainen lampi. Lampea reunustavat laidunnetut ketotörmät. Lammesta Kokemäenjokeen johtavaa laskupuron uomaa koristaa lehtorinne. Pappilanlammen alueella esiintyy mm. isolimaska, kilpukka, pohjanlumme, ulpukka, kurjenmiekka, järviruoko, leveäosmankäämi ja vehka. Alueella on havaittu myös pikkuvesitähti, uistinvita ja piuru.

• Ulvilassa Kirkkojuovan yläpuolella sijaitsee Nikinjärvi, Kokemäenjoen entisen juovan jäänteenä syntynyt, vesistöön viettävien peltojen ympäröimä lampi laskupuroineen. Nikinjärven alueella pesivät mm. peltosirkku, keltasirkku, pensaskerttu, ruokokerttunen, tavi ja telkkä. Laskupuron suulla, Kokemäenjoen eroosiotörmällä pesii säännöllisesti harvinainen kuningaskalastaja.

• Ulvilan Priitunnokka on Nikinjärven laskupuron kohdalle Kokemäenjoen törmälle kehittynyttä tuoretta lehtipuulehtoa, jossa on kulttuurivaikutusta. Alueella esiintyy mm. harmaaleppä, hieskoivu, pihlaja, raita, vaahtera, tuomi, vadelma, tesmayrtti, valkovuokko, karhunputki, kirjopillike, kultapiisku, mustaherukka, nokkonen, pujo, viitakastikka ja kivikkoalvejuuri.

• Ulvilan ja Nakkilan rajalla sijaitsee Ruskilankosken suojelualue, jonka koillispuolen deltatasanteen hiekkamaahan Kokemäenjoki on kaivautunut ja virtaa nyt parikymmentä metriä alempana. Alue rajoittuu lounaassa korkeaan eroosiotörmään, joka roudan sulaessa tämän tästä sortuu jokeen vieden törmänpäällyksen isoja puita mukanaan. Tasanne kasvaa havumetsää, männikköä - kuusikkoa, alla metsävarpuja ja kangasmetsän ruohoja, jäkäliä ja sammalia. Kaakossa alue rajoittuu purokolveeseen, joka on toistakymmentä vuotta sitten hakattu.

• Nakkilassa Ruskilankosken lounaispuolella Ruskilanojan varteen on muodostunut kolvelehtoja. Alueella on syviä raviineja, joissa paljon kaatuillutta ja lahoavaa lehtipuuta ja kuusia sekä roudan tuottamien maanvalumien paljastamia pintoja. Ruskilankoski on uhanalaisen rantalitukan kasvupaikka. Kosken etelärannalla on rehevää lehtoa jyrkässä rinteessä ja rantatasanteella. Puuston muodostavat tuomi, pihlaja, tervaleppä ja vaahtera. Muuhun lajistoon kuuluvat mm. vaateliaat pystykiurunkannus, lehtotähtimö, lehtopalsami, linnunsilmä ja purolitukka. Muita lajeja ovat punaherukka, valkovuokko, sudenmarja, puna-ailakki, karhunputki, vuohenputki, käenkaali, vadelma, lehtokorte, mesiangervo, kyläkellukka, rentukka, nokkonen, rönsyleinikki sekä metsäimarre ja korpi-imarre. Lehdon linnustosta voi mainita satakielen ja kosken rantatörmässä pesii myös harvinainen kuningaskalastaja.

• Nakkilassa Takaveräjänojan eli Nuturiojan suulla on jyrkkärinteinen kolvelehto. Hyvin säilynyt esimerkki Kokemäenjokea ympäröiviltä savikko- ja multa-alueilta laskevien ojien suupuolelle kehittyneistä kolvelehdoista. Hieta-hiesurinteitä, paikoin tihkuisia ja lähdevaikutteisia. Routailmiöt sortavat rinnettä ajoittain ja paljastavat luonnollista häiriöpintaa. Kasvillisuus on lehtomaista, puunkorjuun hankaluuden takia erilaista lahopuuta on alueella kohtalaisesti. Lahoissa lehtipuissa esiintyy runsaasti kääpiä. Puuston muodostavat tuomi ja tervaleppä, myös vaahteraa esiintyy. Muuhun lajistoon kuuluvat mm. vaateliaat pystykiurunkannus, lehtotähtimö, lehtopalsami, linnunsilmä ja purolitukka. Muita lajeja ovat punaherukka, valkovuokko, sudenmarja, puna-ailakki, karhunputki, vuohenputki, käenkaali, vadelma, mesiangervo, kyläkellukka, rentukka, nokkonen, rönsyleinikki sekä hiirenporras, metsäimarre, korpi-imarre ja kotkansiipi.

• Nakkilan Tattaranjoen Kukkaskosken raviinilehdosta on kerrottu sivujokien kohdassa Tattaaranjoki-Palojoki.

• Nakkilan keskustan kohdalla Kokemäenjoen lounaispuolella sijaitseva Aronoja eli Aro-oja, joka on 2 km pitkä noin 3000 vuotta vanha Kokemäenjoen sivu-uoma eli juopa. Aronojassa on selvää virtausta vain keväisin. Kesäaikaan se jakautuu käytännössä erillisiksi lammikoiksi. Aronojan varressa esiintyy kulttuurista hyötyviä lajeja, kuten kumina, hiirenvirna, aitovirna, niittyhumala, vuohenputki, pietaryrtti, nokkonen ja siankärsämö. Pienellä lehtolaikulla viihtyvät mm. valkovuokko, tesmayrtti, metsätähti ja pystykiurunkannus. Pienellä kostealla niityllä tyyppilajeja ovat vesisara, rantamatara, luhtamatara, terttualpi ja vehka. Alueen pesimälinnustoa ovat mm. ruokokerttunen, punavarpunen, viherpeippo, peippo, punakylkirastas, räkättirastas, pajulintu, talitiainen ja harmaasieppo. Aronojan rannalla sijaitsevan museon pihalla pesivät ainakin västäräkki ja räystäspääsky, mahdollisesti myös hemppo.

• Nakkilan keskustan kohdalla sijaitsevan Arantilankosken luonnosta on kerrottu kohdassa Luontokohteet.

• Nakkilan ja Harjavallan rajalla sijaitsevan Pirilänkosken-Paratiisin luonnosta on kerrottu kohdassa Luontokohteet.

Eläimet

• Porin-Harjavallan välillä Kokemäenjoen ympäristössä esiintyy vaarantunut liito-orava.

• Porin-Harjavallan välillä Kokemäenjoen ympäristössä esiintyy mm. kettu, supi, mäyrä, näätä, minkki, kärppä ja lumikko.

• Porin-Harjavallan välillä Kokemäenjoessa esiintyy satunnaisesti saukko ja majava.

• Porin-Harjavallan välillä Kokemäenjoen ympäristössä esiintyy useita lepakkolajeja, yleisiä ovat mm. pohjanlepakko ja vesisiippa. Porin alueelta on havaittu seitsemän lepakkolajia, joista osa on erittäin harvinaisia.

• Porin-Harjavallan välillä Kokemäenjoen ympäristössä esiintyy sammakko ja rupikonna.

• Porin-Harjavallan välillä Kokemäenjoen ympäristössä esiintyy rantakäärme, kyy ja sisilisko.

• Porin-Harjavallan välillä Kokemäenjoen pohjaeläimistö koostuu pääasiassa surviaissääskistä ja harvasukasmadoista. Pohjaeläimistön kokonaisbiomassa ja taksoniluku ovat melko pieniä. RI osoittaa syvänteissä hyvin rehevää pohjaa ja matalammilla alueilla rehevää pohjaa. Pohjan tila Harjavallan alapuolella on ollut melko vakaa 1990-luvulla ja ehkä hiukan taantunut 2000-luvulla. Ulvilan kohdalla pohjan tila on kohonnut 1990-luvulla ja hieman taantunut 2000-luvulla.

Luontokohteet

Saari eli Saarenluoto

• Ulvilan Saaressa esiintyy ns. päkkejä, Kokemäenjoen laakson erikoisluontotyyppiä. Päkki on muinaisen suiston juovasta maankohoamisen ja umpeenkasvun tuloksena syntynyt ja siksi pitkänomainen luhtavaiheen kautta kehittynyt korpi. Saaren pohjois- ja keskiosissa päkkien alueella esiintyy mm. tervaleppä, harmaaleppä, mustuvapaju, kurjenjalka, ranta-alpi, suoputki, suo-orvokki, vehka, raate, ojasorsimo, lehtotähtimö, mesiangervo, pullosara, harmaasara, varstasara, jouhivihvilä, korpikastikka, viitakastikka, korpikaisla, järvikorte, metsäkorte ja hiirenporras. Alueen umpeutuvissa lammikoissa kasvavat mm. isovesiherne, järviruoko, katkeratatar, myrkkykeiso, pikkulimaska, pikkuvesiherne, punakoiso, rantakukka, rantamatara, rönsyleinikki ja vesisara. Alueella pesii mm. tiltaltti, harmaasieppo, hernekerttu, mustapääkerttu, lehtokerttu, satakieli, sinitiainen, talitiainen, viherpeippo, peippo, keltasirkku, pajulintu, punarinta, punatulkku, käpytikka, laulurastas, mustarastas, räkättirastas, varis, lehtokurppa ja metsäviklo.

• Alueella kulkee luontopolku, josta on kerrottu kohdassa Retkeily.

Arantilankoski

• Nakkilan keskustan kohdalla sijaitsee Arantilankoski, jonka ympäristössä on eroosiotörmiä ja raviinilehtoja. Arantilankosken tulvivilla somerikkorannoilla esiintyy uhanalaista rantalitukkaa. Hieman kauempana vesirajasta kasvavat mm. rantatädyke, rantakukka, rantaminttu, luhtalemmikki, rantanenätti, ranta-alpi, ojakärsämö, rönsyleinikki, ruokohelpi, karhunputki, mesiangervo, rantamatara, nurmihärkki, röyhyvihvilä, säderusokki, syyläjuuri ja rantayrtti. Myös isohierakka esiintyy Arantilan koskisaaren rannalla. Etelärannan kolvelehdossa esiintyy mm. harmaaleppä, halava raita, pihlaja, tuomi, rauduskoivu, kuusi, vadelma, pohjanpunaherukka, valkovuokko, puna-ailakki, kyläkellukka, lehtotähtimö, nokkonen, maahumala, sudenmarja, käenkaali, huopaohdake, lehtonurmikka, lehtokorte, hiirenporras ja metsäalvejuuri. Pesimälinnustoa ovat mm. satakieli, mustapääkerttu ja punavarpunen. Kosken pohjoisrannan jyrkissä savitörmissä pesii satunnaisesti harvinainen kuningaskalastaja. Koskikara on säännöllinen talvehtija Arantilankoskella. Joinakin talvina Arantilankoskella on tavattu myös saukkoja.

Pirilänkoski-Paratiisi

• Nakkilan ja Harjavallan rajalla voimalaitoksen alapuolella on Pirilänkosken-Paratiisin Natura -2000 –alue (FI0200045, SCI), jonka pinta-ala on 147 ha. Lammaistenlahden suvannon pohjoisrannalla on jyrkkään ja korkeaan eroosiotörmään syntynyt Paratiisin lehtoalue, joka kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Maisemaan liittyy varjoisaa lehtipuustoa kasvava deltasaari, sekä Maksanojan kapea, soistunut korpijuotti, joka on vanha kuivunut Kokemäenjoen juopa. Alueen jyrkissä rinteissä on kosteita, lehtipuuvaltaisia lehtotyyppejä. Niiden kasvilajistossa näkyy myös paikoin lähteisyyden vaikutusta, jota ilmentävät purolitukka, linnunsilmä ja lehtotähtimö. Rinteissä on myös pari jyrkkää puronvarsikolvetta. Lehtokasvilajistoon kuuluvat mm. lehtokuusama, taikinamarja, lehtopalsami, pystykiurunkannus, valkovuokko, karhunputki, kyläkellukka, puna-ailakki, käenkaali, vadelma, mesiangervo, luhtalemmikki, hopeahanhikki, lehtopalsami ja korpikaisla. Vedessä tai rantavyöhykkeessä esiintyviä harvinaiset lajeja ovat isohierakka, vesihierakka, isosorsimo ja rantalitukka. Rannan tuntumassa on paikoittain laajempia tasaisia alueita, joilla on ketomaisia piirteitä ja niillä kasvaa mm. ahdekaunokki, ketoneilikka ja pietaryrtti. Puuston lehdossa muodostavat pääasiassa harmaaleppä, tuomi, haapa, rauduskoivu ja sekapuuna pihlaja, piilipuu ja raita. Muualla puuston muodostavat pääasiassa kuusi ja mänty sekä hieskoivu. Linnusto on monipuolista ja lehtolintujen parimäärä on korkea. Tyypillisiä lehtolajeja ovat satakieli, lehtokerttu, mustapääkerttu, sirittäjä, punavarpunen ja pikkutikka. Muita lintulajeja ovat uuttukyyhky, idänuunilintu, peukaloinen, punarinta, mustarastas, laulurastas, punakylkirastas, kultarinta, tikli, peippo, pajulintu, palokärki, lehtopöllö ja vähälukuinen pikkusieppo. Alueella esiintyy satunnaisesti harvinainen kuningaskalastaja ja joinain vuosina myös pyrstötiainen. Syysmuuton aikana Lammaistenlahdelle ja paljastuneille lieterannoille pysähtyy runsaasti mm. kalatiiroja ja isokoskeloita sekä jonkin verran kahlaajia. Talvella sulapaikoissa voi oleskella koskikara. Alueella säännöllisesti esiintyvään eläimistöön kuuluvat mm. liito-orava ja saukko.

• Alueella kulkee luontopolku, josta on kerrottu kohdassa Retkeily.

Harjavallan voimalaitoksen uomat

• Nakkilan ja Harjavallan rajalla sijaitsevan Harjavallan voimalaitoksen alapuolella on kaksi uomaa, jotka erottaa kapea maakannas. Molemmissa uomissa on matalan veden ja juoksutuskatkojen aikana näkyvissä laaja-alaisesti ns. Satakunnan hiekkakiveä, joka on jotunista, 1400 - 1300 milj. vuotta vanhaa peruskalliota.Hiekkakivessä on havaittavissa virtakerroksellisuutta, aallonmerkkejä ja kuivumisrakoja. Arkoosihiekkakivi on karkearakeista. Välikerroksina tavataan siltti- ja savikiveä.

Ympäristön laatu

• Porin-Harjavallan välillä Kokemäenjoen veden laatuun vaikuttaa yläjuoksun ja sivujokien kuormitus, joka voimistuu ajoittain nykyään lähinnä hajakuormituksen takia. Lisäksi alueelle BHK -kuormitusta aiheuttavat Corenso United Oy Ltd:n ja Porin Lämpövoiman purkuputket. Metallikuormitusta alueella aiheuttavat Luvata Pori Oy, Cupori Oy, Outotec Research Oy ja Stratum Oy Pori. Myös Harjavallan padon yläpuolella Harjavallan suurteollisuuspuistossa toimivien laitosten, Boliden Harjavalta Oy:n, Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n sekä Yara Suomi Oy:n kuormitus vaikuttaa alueella.

• Porin-Harjavallan välillä Kokemäenjoen veden laatu ja ns. ekologien potentiaali on nykyisin tyydyttävää.

• Porin-Harjavallan välillä Kokemäenjoessa kemiallinen hapenkulutus ja fosforipitoisuus ovat laskeneet 1970-1980 –luvuilla voimakkaasti, mutta typpipitoisuudessa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia vuosien 1990-2007 aikana.

• Porin-Harjavallan välillä Kokemäenjoen veden kemiallinen tila, happikyllästysaste ja hygieeninen laatu on hyvä ja vesi on uimakelpoista.

• Porin-Harjavallan välillä Kokemäenjoen kalojen elohopeapitoisuudet noin 1 kg haukien lihassa ovat laskeneet 0,35 mg/kg tasolle. Vuosina 2004-2006 elohopeapitoisuudet vaihtelivat välillä 0,30-0,42 mg/kg ja vuonna 2007 pitoisuus oli keskimäärin 0,35 mg/kg. Suuremmissa haukiyksilöissä pitoisuus voi kuitenkin nousta tätä korkeammaksi. Elintarvikkeena käytettävän kalan elohopeapitoisuus ei saa olla yli 0,5 mg/kg. Tietyille petokaloille, kuten hauelle sallitaan kuitenkin 1 mg/kg enimmäispitoisuus.

• Porin-Harjavallan välillä Kokemäenjoen hauissa ja lahnoissa on usein lieviä maku-, haju- ja ulkonäkövirheitä. Kalojen yleislaatu on kohentunut vuosina 1996-2007.

« Takaisin alkuun

Harjavalta – Kokemäki

Kasvit

• Harjavallan voimalaitospadon ja Harjavallan keskustan välinen jokiosuus on varsin karua: rannat ovat pääosin kivikkoa, ilmaversoista kasvillisuutta ei juuri ole niukkoja keiholehtirykelmiä lukuun ottamatta. Ulpukkaa, uistinvitaa ja ahvenvitaa esiintyy pieninä laikkuina. Vesikasveja on vain vähän tai ei lainkaan. Myös poukamat ovat lähestulkoon kasvittomia.

• Harjavallan keskustan yläpuolella kasvillisuuden määrä lisääntyy vähin erin. Ilmaversoisista kasveista isosorsimo, järvikorte, sarjarimpi ja järviruoko yleistyvät ja mm. keltakurjenmiekkaa, keiholehteä ja järvikaislaa esiintyy paikoin yhtenäisinä kasvustoina. Entisen Havinginkosken yläpuolella on noin 700 m pituinen runsaamman ilmaversoisen kasvillisuuden yhtenäinen jakso uoman pohjoisrannalla. Kelluslehtisistä kasveista ulpukka, uistinvita ja palpakot esiintyvät runsaimpina, suojaisissa paikoissa myös kilpukka. Uposkasveista yleisimpiä ovat karvalehti ja ahvenvita. Rantojen kasvillisuus on pääosin kuitenkin paikoittaista ja vähäistä ja rannat karuja - pitkien rantaosuuksien matkalta käytännöllisesti katsoen kasvittomia.

• Kokemäen Rausenojan suualueen vesikasvillisuus on rehevää. Uomassa runsaana esiintyviä lajeja ovat mm. pystykeiholehti, kilpukka, limaska, ulpukka, järvikorte, sarat ja ärviä.

• Kokemäen Koomanojan suu on rehevä, suvantomainen ja kasvillisuudeltaan vehmas. Uoman leveydestä noin kolmannes on järvikortteen peitossa. Muita runsaita lajeja ovat mm. sarat, ranta-alpi, isosorsimo ja ärviä.

• Kokemäen Forsbyn Linnaluodon ja Tulkkilan välillä rantakasvillisuus runsastuu hieman. Kapea ilmaversoisten ja/tai kellus- ja uposlehtisten kasvien vyöhyke reunustaa jokseenkin yhtenäisesti joen rantoja.

• Kokemäen Tulkkilan yläpuolella uoman rannoilla on melko jatkuva mutta kapea ilmaversoisten vyöhyke, jossa valtalajeja ovat isosorsimo, korpi- ja viitakastikka, sarat, ruokohelpi, pystykeiholehti ja järvikorte. Kellus- ja uposlehtisiä kasveja esiintyy harvakseltaan, mutta paikoin myös tiheämpinä kasvustoina. Yleisimpiä ovat karvalehti ja ahvenvita. Kolsin voimalan alapuolella rantakasvillisuus on niukkaa muutaman sadan metrin matkalla, mutta alueella esiintyy harvinaista vesinenättiä.

• Kokemäen Forsbyn kostea lehto Kokemäenjoen pohjoisrannalla on selvästi lähdevaikutteinen. Vaateliaita kasvilajeja alueella esiintyvät mm. mukulaleinikki, linnunsilmä, lehtopalsami, lehtotähtimö ja laajoja kasvustoja muodostava purolitukka sekä kotkansiipi. Lehdon valtapuu on tuomi, mutta myös tervaleppää, haapaa, vaahteraa ja pihlajaa kasvaa runsaasti. Muuhun lajistoon kuuluvat punaherukka, koiranheisi, nokkonen, mesiangervo, rönsyleinikki, rentukka, suovehka, sudenmarja, valkovuokko, ojakellukka, kyläkellukka, puna-ailakki, karhunputki, koiranputki, taikinamarja ja ukonputki sekä lehtokorte, hiirenporras, metsäimarre ja korpi-imarre. Lehdon keskiosassa on kuivempaa, kivikkoista lehtoa, jossa kasvavat mm. käenkaali, oravanmarja, metsäkurjenpolvi ja kivikkoalvejuuri.

• Kokemäen Forsbyn Linnaluodon saarissa on kuivia lehtotyyppejä sekä kasvistoltaan arvokkaita ketoja. Alueella kasvaa sadoittain uhanalaista nurmilaukkaa, jonka esiintyminen liittyy yleensä vanhaan asutukseen. Jokivarressa esiintyy harvinaista vesinenättiä, jonka levinneisyys keskittyy Kokemäenjoen vesistöalueelle.

• Kokemäen Kolsin voimalaitoksen tulvauoman luonnosta on kerrottu kohdassa Luontokohteet.

Eläimet

• Harjavallan - Kolsin välillä Kokemäenjoen ympäristössä esiintyy mm. kettu, supi, mäyrä, näätä, minkki, kärppä ja lumikko.

• Harjavallan - Kolsin välillä Kokemäenjoessa esiintyy saukko.

• Harjavallan - Kolsin välillä Kokemäenjoen ympäristössä esiintyy useita lepakkolajeja, yleisiä ovat mm. pohjanlepakko ja vesisiippa ja viiksisiippa.

• Harjavallan - Kolsin välillä Kokemäenjoen ympäristössä esiintyy sammakko ja rupikonna.

• Harjavallan - Kolsin välillä Kokemäenjoen ympäristössä esiintyy rantakäärme, kyy ja sisilisko.

• Harjavallan - Kolsin välillä Kokemäenjoen pohjaeläimistö koostuu pääasiassa surviaissääskistä ja harvasukasmadoista. Pohjaeläimistön kokonaisbiomassa ja taksoniluku ovat alueen alaosissa pieniä ja yläosassa kohtalaisia. RI osoittaa syvänteissä hyvin rehevää pohjaa ja matalammilla alueilla rehevää pohjaa. Pohjan tila Harjavallan patoaltaassa on ollut melko vakaa seurantajaksolla vuosina 1988-2006. Kokemäen alapuolisen alueen pohjan tila on huonontunut seurantajaksolla vuosina 1985-2006.

Luontokohteet

• Kokemäen Kolsin voimalaitoksen alapuolella on uhanalaisten rantaorvokin ja rantalitukan kasvupaikka. Kolsin tulvauoma on muutoinkin arvokas monilajisen ranta- ja vesikasvustonsa ansiosta, lajistoon kuuluvat mm. harvinainen vesinenätti, sarjarimpi, kalmojuuri ja isosorsimo. Kolsilla rantaorvokkien kasvupaikkoina ovat alavat, kivikkoiset rannat sekä jokiuoman keskellä olevat saaret. Länsirannan tulvarannalla kasvavat myös mm. peltokanankaali, rantatädyke, ahdekaunokki, ketohanhikki, koiranputki, ukonputki, myrkkykeiso, ranta-alpi, mesiangervo, rönsyleinikki, ratamosarpio, vesinenätti, rentukka, kurjenjalka, suo-ohdake, luhtalitukka, puna-ailakki, nokkonen, ojakellukka, rantapuntarpää ja järvikorte.

Ympäristön laatu

• Harjavallan - Kolsin välillä Kokemäenjoen veden laatuun vaikuttaa yläjuoksun ja sivujokien kuormitus, joka voimistuu ajoittain nykyään lähinnä hajakuormituksen takia. Alueen yläosassa kuormitusta aiheuttaa Sonnilanjoen virtaaman tuoma hajakuormitus. Alueen alaosassa kuormitusta aiheuttavat Harjavallan suurteollisuuspuistossa toimivien laitosten, Boliden Harjavalta Oy:n, Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n sekä Yara Suomi Oy:n kuormitus. Alueen yläosassa on Finnamyl Oy:n purkuputki ja lisäksi alueelle pistekuormitusta aiheutuu Kokemäen kaupungin puhdistamosta.

• Harjavallan – Kolsin välillä Kokemäenjoen veden laatu ja ns. ekologinen potentiaali on nykyisin tyydyttävää.

• Harjavallan - Kolsin välillä Kokemäenjoen kemiallinen hapenkulutus ja fosforipitoisuus ovat laskeneet 1970-1980 –luvuilla voimakkaasti, mutta typpipitoisuudessa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia vuosien 1990-2008 aikana.

• Harjavallan - Kolsin välillä Kokemäenjoen veden kemiallinen tila, happikyllästysaste ja hygieeninen laatu on hyvä ja vesi on uimakelpoista.

• Harjavallan - Kolsin välillä Kokemäenjoen kalojen elohopeapitoisuudet, noin 1 kg haukien lihassa ovat laskeneet keskimäärin 0,50 mg/kg tasolle. Vuosina 2004-2006 elohopeapitoisuudet vaihtelivat välillä 0,49-0,56 mg/kg ja vuonna 2007 pitoisuus oli keskimäärin 0,49 mg/kg. Suuremmissa haukiyksilöissä pitoisuus voi kuitenkin nousta tätä korkeammaksi. Elintarvikkeena käytettävän kalan elohopeapitoisuus ei saa olla yli 0,5 mg/kg. Tietyille petokaloille, kuten hauelle sallitaan kuitenkin 1 mg/kg enimmäispitoisuus.

• Harjavallan - Kolsin välillä Kokemäenjoen hauissa ja lahnoissa on usein erilaisia maku-, haju- ja ulkonäkövirheitä. Kalojen yleislaatu on hieman kohentunut vuosina 1996-2007.

« Takaisin alkuun

Kokemäki – Äetsä

Kasvit

• Kokemäen Kolsin – Kokemäen Säpilän välillä Kokemäenjoen vesikasvillisuus on paikoittaista ja valtaosin niukkaa. Suurin osa rantaviivasta onkin käytännöllisesti katsoen kasvitonta. Metsäisillä ja alavilla rannoilla metsäkasvillisuus voi alkaa suoraan vesirajasta ilman vaihettumisvyöhykettä. Paikoin on myös kalliorantoja. Tiheämpiä vesikasvillisuuslaikkuja on suojaisissa poukamissa ja saarten välissä, esimerkiksi Sahaluodon ympärillä ja Harolanluodon-Linnaluodon ympäristössä. Yhtenäisempiä kasvillisuusrantoja on Ketolan ja Kuivasaaren välissä ja Hummasaaren eteläpuolella. Rantakasvillisuuden valtalaji on isosorsimo, jonka osuus ilmaversoisesta kasvillisuudesta on silmämääräisesti arvioiden yli 80 %. Erilaisten sarojen osuus on noin 10 % ja järvikortteen osuus noin 5 %. Järvikaisla, leveäosmankäämi, pystykeiholehti, keltakurjenmiekka ja sarjarimpi sekä paikoitellen myös järviruoko muodostavat muun osan ilmaversoisesta kasvillisuudesta. Kelluslehtisen kasvillisuuden valtalajit ovat uistinvita, ulpukka, kilpukka ja palpakot, uposkasvien valtalajit puolestaan karvalehti ja ahvenvita.

• Kokemäen Säpilän yläpuolella rantatöyrään korkeus kasvaa. Säpilästä ylävirtaan myös rantakasvillisuuden määrä lisääntyy. Yhtäjaksoisten kasvillisuusrantojen osuus kasvaa ja kasvilajiston esiintyminen lavenee. Isosorsimon osuus ilmaversoisesta kasvillisuudesta ei ole enää yhtä vallitseva. Keiholehden osuus kasvillisuudessa lisääntyy, muuten lajisto pysyy pääpiirteissään samana. Sarjarimpeä esiintyy suurina kasvustoina mm. Koivusaaren ja Kukkarikon pohjoispäiden rantavyöhykkeissä. Frouvanluodon länsipuolisen Potinhaaran rannoilla on erityisen runsasta vesikasvillisuutta, samoin kuin Ruoppalahdessa.

• Kokemäen Putajanjoen suulta etelään pääuoman rannoilla on leveät ja harvat kasvillisuusvyöhykkeet Pahakosken alapuolelle saakka. Lajisto pysyy samantyyppisenä kuin alempanakin: kellu- ja uposlehtinen ulpukka-uistinvita-ahvenvita-palpakko –kasvusto vaihtelee ilmaversoisten isosorsimosarjarimpi-keiholehti –vyöhykkeiden kanssa.

• Kokemäen Kyttälänhaaran alaosassa on molemmin puolin uomaa noin kilometrin matkalla runsaampaa vesikasvillisuutta, jossa on yhtenäisenä kasvustona ilmalehtistä kasvillisuutta (isosorsimo, sarjarimpi, pystykeiholehti, järvikorte, sarat) ja leveähkö ulpukka-palpakko-uistinvita –vyöhyke.

• Kokemäen Kyttälänkosken alapuolella on laajahko sarjarimpi-kasvusto. Koskesta ylävirtaan Kyttälänhaaran rantoja kattavat yhtäjaksoiset kasvillisuusvyöhykkeet, joissa valtalajeja ovat sarat, sarjarimpi ja ulpukka. Pystykeiholehti muodostaa paikoitellen laajoja 1-lajisia vyöhykkeitä, kuten Ala-Kauvatsanjoen suulle ja Saukonsaaren rantaan. Saukonsaaren ja Lauhakylän välillä myös järvikorte, keltakurjenmiekka ja leveäosmankäämi muodostavat paikoin melko laajoja kasvustoja.

• Kokemäen Kiettareenhaarassa vesikasvillisuus on niukkaa. Rannat ovat kasvillisuuden peitossa, mutta vesikasvivyöhyke on kapea, ja koostuu pääasiassa ilmaversoisesta kasvillisuudesta (isosorsimo, sarjarimpi, sarat, järvikorte, pystykeiholehti).

• Kokemäen Kyttälän- ja Kiettareenhaarojen yhdyttyä Lauhankylän alapuolella uoma jatkuu aluksi niukkakasvisena. Rannoilla on vain matala veden kuluttama törmä. Yleisesti ottaen rannat ovat pääosin kasvillisuuden peitossa ja erodoitumisen merkkejä on näkyvissä vain niissä paikoissa missä kasvillisuus puuttuu. Leppisaaren ja uomien yhtymäkohtien välillä uoman pohjoisrannalla on leveä ilmaversoisten kasvien vyöhyke. Paikoin uomassa on laajoja yksittäisten vesikasvien, kuten sarjarimmen, järviruo’on, järvikaislan ja osmankäämin muodostamia kasvustoja. Mm. Tavisalon alapuolella on noin 100 metriä pitkä keltakurjenmiekkaesiintymä.

• Huittisten Loimijoen suulta ylöspäin joen rannat ovat enimmäkseen kasvillisuuden peitossa. Varsinkin ilmaversoiset kasvit muodostavat rannoille yhtenäisen, joskin kapeahkon vyöhykkeen. Tärkeimpiä kasvilajeja ovat ilmaversoisista isosorsimo, sarat, pystykeiholehti, järvikorte, ruokohelpi, järvikaisla ja järviruoko. Upos- ja kelluslehtisistä näkyvimmät lajit ovat ahvenvita, ulpukka, palpakot ja uistinvita.

• Huittisten Sammalsaaren tasalta Jokirannan sillalle ulottuu uoman pohjoisrannalla voimakas upos- ja kelluslehtisten vyöhyke, samoin uoman itärannalla noin Unton tilan kohdalta Murresaaren ohi suunnilleen Sastamalan puolella olevan Savijoen tilan kohdalle saakka. Matalan ja puuttoman Huittisten Karjusaaren eteläkärjessä on myös laaja kellus- ja uposlehtisten vyöhyke.

• Kokemäen Pälpälän, Hurun ja Potin kallioketoihin kuuluu useita Kokemäenjoen etelärannalla sijaitsevia kasvistoltaan ja pienmaisemaltaan arvokkaita kallioketoja. Kahdelta kalliokedolta on tavattu rautakautisen asutuksen mukana levinnyttä sikoangervoa, joka on luokiteltu Satakunnassa vaarantuneeksi kasvilajiksi. Alueella esiintyy myös mm. pähkinäpensas, kevätlinnunherne, kalliokielo ja häränsilmä.

• Kokemäen Huivoon seudun lehdot koostuvat useasta pienestä lehtosaarekkeesta Kokemäenjoen länsirannalla ja Levonsaaressa. Lehtojen tyypillinen laji on pähkinäpensas, jonka runsaimmat esiintymät koko Kokemäenjokivarressa ovat tällä alueella. Muita alueen lehtolajeja ovat mm. lehtokuusama, taikinamarja, koiranheisi, punaherukka, metsäruusu, sini- ja valkovuokko, koiranputki, vuohenputki, kultapiisku, karhunputki, kevätlinnunherne, lillukka, metsäorvokki, sudenmarja, käenkaali, metsäkurjenpolvi, oravanmarja, kielo, vadelma, kevätpiippo ja sormisara. Levonsaaressa lehto on maapohjaltaan kosteampaa ja lajistoon kuuluu myös vaatelias tesmayrtti. Lehdoissa on varsin paljon lehtipuustoa kuten koivua, tuomea, tervaleppää, harmaaleppää, haapaa ja pihlajaa. Alueella on lehtokasvillisuuden lisäksi varsin edustavaa laidunketo- ja kalliokasvillisuutta, jonka lajistoon kuuluvat mm. kataja, isomaksaruoho, keto-orvokki, mäkitervakko, pukinjuuri, huopakeltano, kangasmatikka, siankärsämö, mansikka ja rohtotädyke. Ns. Oittisen joenrantalehdon lajistoon kuuluvat mm. pähkinäpensas, taikinamarja, lehtokuusama, vadelma ja terttuselja.

• Kokemäen Köysikosken lehtoalue sijaitsee Kokemäenjoen Vuorionhaaran pohjoisrannalla. Alueella on useita kasvillisuustyyppejä kivikkoisista lehdoista laidunnettuihin ketotörmiin. Kasvilajistossa on useita vaateliaita lajeja kuten metsälehmus, pähkinäpensas, näsiä, lehtopähkämö, mustakonnanmarja ja mukulaleinikki. Alueen muita lehtolajeja ovat mm. koiranheisi, lehtoarho, koiranvehnä, lehtopalsami, kevätlehtoleinikki, kevätlinnunherne, pikkukäenrieska, sudenmarja ja syyläjuuri. Kivisillä paikoilla kasvaa lisäksi haisukurjenpolvea, keltamoa ja kivikkoalvejuurta. Laidunnuksen ansiosta avoimina pysyneillä ketotörmillä kasvaa mm. keväthanhikkia. Rantavedessä Vuorionhaarassa kasvaa harvinaista isohierakkaa. Köysikoski on myös toutaimen syönnösaluetta ja kosken rannat on osittain kivettyjä jo 1800-luvulla tehtyjen perkausten yhteydessä. Näitä kiveyksiä eli ”riviteerauksia” pidetään nykyään kulttuurihistoriallisesti arvokkaina.

• Kokemäen Korkeasuo, Aronsuo, Kiettareensuo ja Ronkasuo sekä Huittisten Isosuo ja Lauhansuo ovat Etelä-Suomen arvokkaimpia ja edustavimpia konsentrisia kermikeitaita. Tällaisen suon keskiosa on ympäristöään ylempänä. Keskusta on karu, sillä se saa ravinteensa vain sadeveden mukana. Reuna-alueilla kasvillisuus on rehevämpää. Keskustaa kiertävät kuivat mätäspinnat, kermit, ja niiden väliset märät painanteet, kuljut. Yhdessä kermit ja kuljut muodostavat mosaiikkimaisen kuvioinnin. Pääosin alueen suot ovat säilyneet luonnontilaisina, mutta paikoin niitä on ojitettu. Soiden laiteiden ja metsäsaarekkeiden metsät ovat yleensä tuoreita tai kuivahkoja kangasmetsiä. Kasvillisuudeltaan rehevimmät osat sijoittuvat Isosuon koillissivulle, jossa reunametsä on monin paikoin lehtomaista. Ristamäenkallion länsipuolella on erittäin rehevä tervaleppäluhta. Tämän alueen vaateliaita lajeja ovat mm. metsälehmus, lehtopähkämö ja lehtopalsami. Mustasaaressa Isosuon eteläreunassa kasvaa mäkilehtoluste. Myös Korkeasuolla on rehevähköjä alueita luoteisreunalla ja Lauhanmäen rinteillä. Luoteisreunan aarniomaisella metsäalueella on kosteaa ja tuoretta lehtoa. Vanhanladonhaan eteläpuolella on pieni kostea lehtoalue suon reunassa, jossa kasvaa runsaasti mm. velholehteä. Korkeasuon reunametsissä tavataan ruso- ja lakkakääpää ja alueella tavataan myös liito-orava. Soitten ja reunametsien linnusto on runsas ja lajisto on tyypillistä keidassoille. Esimerkiksi varpuslinnuista tyypillisimpiä ovat keltavästäräkki ja niittykirvinen, mutta lajistoon kuuluu muitakin avoimilla mailla pesiviä lajeja. Kahlaajia avoimilla soilla on paljon, mm. kapustarinta, suokukko, punajalkaviklo, taivaanvuohi, isokuovi ja liro. Kurki kuuluu vakinaiseen lajistoon. Alueella tavataan myös Etelä-Suomessa viime aikoina harvinaistuneita riekkoja. Reunametsissä pesivät mm. tuulihaukka ja nuolihaukka sekä palokärki, lehtokurppa, satakieli, tavallisimmat kerttuslajit, kuhankeittäjä ym. Soilla on myös muutonaikaista merkitystä mm. kahlaajien, kurkien ja hanhien levähdyspaikkoina.

• Puurijärven-Isosuon kansallispuiston ja Kokemäenjoen Natura-alueen luonnosta on kerrottu kohdassa Luontokohteet.

• Huittisten Raijalanjärvi on nimestään huolimatta peltoalue, sillä 1930- ja 1940-lukujen taitteessa järvi kuivattiin viljelymaaksi. Alue on kuitenkin merkittävä lintujen muutonaikainen levähdys- ja ruokailualue.

• Huittisten Ripovuoren luonnosta on kerrottu kohdassa Luontokohteet.

• Sastamalan Äetsän voimalaitoksen alapuolella on uhanalaisen rantaorvokin kasvupaikka. Rantaorvokkia esiintyy noin 50 metrin matkalla rantatasanteen kivikossa ja soraikossa sekä yksinään että muun kasvillisuuden joukossa, myös puuston juurella. Puustona on tervaleppää, pihlajaa ja tuomea sekä ylempänä rinteessä haapaa ja istutettua saarnea. Pensaista alueella esiintyy kiiltopajua, punaherukkaa, isotuomipihlajaa ja vadelmaa. Rannalla kasvavat koiranputki, karhunputki, suoputki, myrkkykeiso, niittyleinikki, mesiangervo, nokkonen, rönsyleinikki, nurmitädyke, ahomansikka, paimenmatara, peltokorte, ketohanhikki, keltaängelmä, rantakukka, luhtalemmikki, hiirenvirna, käenkukka, kurjenjalka, rantakanankaali, rantaleinikki, luhtamatara, rantamatara, rantapuntarpää, viiltosara ja jouhivihvilä.

Linnut

• Puurijärven-Isosuon kansallispuiston ja Kokemäenjoen Natura-alueen luonnosta on kerrottu kohdassa Luontokohteet.

Eläimet

• Kokemäen Kolsin – Sastamalan Äetsän välillä Kokemäenjoen ympäristössä esiintyy mm. kettu, supi, mäyrä, näätä, minkki, kärppä ja lumikko.

• Kokemäen Kolsin – Sastamalan Äetsän välillä Kokemäenjoessa esiintyy saukko.

• Kokemäen Kolsin - Sastamalan Äetsän välillä Kokemäenjoen ympäristössä esiintyy vaarantunut liito-orava.

• Kokemäen Kolsin – Sastamalan Äetsän välillä Kokemäenjoen ympäristössä esiintyy useita lepakkolajeja, yleisiä ovat mm. pohjanlepakko ja vesisiippa.

• Kokemäen Kolsin – Sastamalan Äetsän välillä Kokemäenjoen ympäristössä esiintyy sammakko ja rupikonna.

• Kokemäen Kolsin – Sastamalan Äetsän välillä Kokemäenjoen ympäristössä esiintyy rantakäärme, kyy ja sisilisko.

• Kokemäen Kolsin – Sastamalan Äetsän välillä Kokemäenjoen pohjaeläimistö koostuu pääasiassa surviaissääskistä ja harvasukasmadoista. Pohjaeläimistön kokonaisbiomassa on alueen alaosissa pieni tai kohtalainen ja yläosassa kohtalainen. Taksoniluku on alueen yläosassa melko pieni tai pieni ja yläosassa kohtalaisia. RI osoittaa syvänteissä rehevää pohjaa ja matalammilla alueilla karua pohjaa. Pohjan tila Kolsin patoaltaassa on ollut melko vakaa tai kohonnut hieman seurantajaksolla vuosina 1988-2006. Äetsän alapuolisen alueen pohjan tila on vaihdellut huomattavasti seurantajaksolla vuosina 1985-2006.

Luontokohteet

• Kokemäen, Huittisten ja Sastamalan alueella Kokemäenjoen molemmilla puolilla sijaitsee vuonna perustettu 1993 Puurijärven-Isosuon kansallispuisto, jonka pinta-ala on 27 km2. Siihen kuuluu sekä laajoja suoalueita että matala, rehevä Puurijärvi, joka on kansainvälisestikin merkittävä lintukohde. Myös kansallispuiston suoalueet ovat linnustoltaan monipuolisia. Kansallispuisto kuuluu Natura 2000 - verkostoon sisältäen sekä luontodirektiivin mukaisia tärkeitä alueita (SCI, FI0200001), että lintudirektiivin mukaisia linnuston suojelun kannalta merkittäviä alueita (SPA, FI0200149). SCI- ja SPA -alueet ovat muuten samanlaiset, mutta SPA -alue käsittää myös Raijalanjärven. Nykyiseen kansallispuistoon kuuluu Puurijärven lisäksi viisi isoa suoaluetta, Korkeasuo, Isosuo, Aronsuo, Kiettareensuo ja Ronkasuo. Alueen poikki virtaa Kokemäenjoki, joka on oma Natura-alueensa (FI0200148). Kansallispuistoon kuuluu myös Huittisten Karhiniemen Karjusaari, joka on viljelyskäytössä oleva saari Kokemäenjoessa.

• Kokemäen Puurijärvestä kerrotaan kohdassa Kauvatsanjoki.

• Kokemäen Korkeasuo, Aronsuo, Kiettareensuo ja Ronkasuo sekä Huittisten Isosuo ja Lauhansuo ovat Etelä-Suomen arvokkaimpia ja edustavimpia konsentrisia kermikeitaita. Tällaisen suon keskiosa on ympäristöään ylempänä. Keskusta on karu, sillä se saa ravinteensa vain sadeveden mukana. Reuna-alueilla kasvillisuus on rehevämpää. Keskustaa kiertävät kuivat mätäspinnat, kermit, ja niiden väliset märät painanteet, kuljut. Yhdessä kermit ja kuljut muodostavat mosaiikkimaisen kuvioinnin. Pääosin alueen suot ovat säilyneet luonnontilaisina, mutta paikoin niitä on ojitettu. Soiden laiteiden ja metsäsaarekkeiden metsät ovat yleensä tuoreita tai kuivahkoja kangasmetsiä. Kasvillisuudeltaan rehevimmät osat sijoittuvat Isosuon koillissivulle, jossa reunametsä on monin paikoin lehtomaista. Ristamäenkallion länsipuolella on erittäin rehevä tervaleppäluhta. Tämän alueen vaateliaita lajeja ovat mm. metsälehmus, lehtopähkämö ja lehtopalsami. Mustasaaressa Isosuon eteläreunassa kasvaa mäkilehtoluste. Myös Korkeasuolla on rehevähköjä alueita luoteisreunalla ja Lauhanmäen rinteillä. Luoteisreunan aarniomaisella metsäalueella on kosteaa ja tuoretta lehtoa. Vanhanladonhaan eteläpuolella on pieni kostea lehtoalue suon reunassa, jossa kasvaa runsaasti mm. velholehteä. Korkeasuon reunametsissä tavataan ruso- ja lakkakääpää ja alueella tavataan myös liito-orava. Soitten ja reunametsien linnusto on runsas ja lajisto on tyypillistä keidassoille. Esimerkiksi varpuslinnuista tyypillisimpiä ovat keltavästäräkki ja niittykirvinen, mutta lajistoon kuuluu muitakin avoimilla mailla pesiviä lajeja. Soilla pesivät harvalukuisina myös mm. isolepinkäinen, pyrstötiainen ja pohjansirkku. Kahlaajia avoimilla soilla on paljon, mm. kapustarinta, suokukko, punajalkaviklo, valkoviklo, taivaanvuohi, isokuovi ja liro. Kurki kuuluu vakinaiseen ja runsastuvaan lajistoon. Alueella tavataan myös Etelä-Suomessa vähälukuisia metsoja ja ilmeisesti edelleen myös viime aikoina harvinaistuneita riekkoja. Reunametsissä pesivät mm. kalasääski ja nuolihaukka sekä palokärki, lehtokurppa, satakieli, tavallisimmat kerttuslajit sekä kuhankeittäjä. Soilla on myös muutonaikaista merkitystä mm. kahlaajien, kurkien ja hanhien levähdyspaikkoina. Hyönteisistä Iso- ja Korkeasuon perhoslajistoa luonnehtivat tyypilliset rämesoiden lajit kuten suokeltaperhonen ja suomittari. Ronkansuolla esiintyy edustava suoperhoslajisto, johon kuuluvat mm. suohopeatäplä, kylmänperhonen ja rämemittari. Alueen soilla esiintyy harvalukuisina myös mm. luumittari, muurainhopetäplä, suokirjosiipi ja rämelehtimittari. Lauhansuolla tavattiin vuonna 1995 harvinainen palsamikenttämittari. Kovakuoriaisista on tavattu vuonna 1996 uhanalainen lehtopirkko ja hämähäkeistä silmälläpidettävä letto-okajalkahämähäkki.

• Kokemäen ja Huittisten Kokemäenjoen Natura-alueen jokiosuus on varsin matalarantaista ja tulvaherkkää. Jokivarressa on menneinä aikoina ollut laajoja tulvaniittyjä, ja näistä jäljellä olevat osat kuuluvat Natura-alueeseen.

• Huittisten Ripovuori Kokemäenjoen itärannalla kohoaa 77 metrin korkeudelle merenpinnasta ja sen suhteellinen korkeus on 34 metriä. Avoimen pelto- ja jokimaiseman keskeltä kohotessaan kallio on maisemallisesti erittäin merkittävä. Laelta avautuu kaunis näköala Karhiniemen arvokkaaseen kulttuurimaisemaan. Ripovuoren arvot ovat ennen kaikkea maisemassa, sillä laen tanssilava ja sinne johtava tie ovat muuttaneet alueen luonnontilaa. Ripovuoren arvot ovat ennen kaikkea maisemassa, sillä aikaisemmin laella sijainnut tanssilava ja sinne johtava tie ovat muuttaneet alueen luonnontilaa. Aurinkoisella länsirinteellä on kuitenkin varsin edustavaa kulttuurivaikutteista ketokasvillisuutta, mm. nopeasti harvinaistunut keto- ja pihakasvi hiirenhäntä sekä keto-orvokki, lituruoho, hopeahanhikki, isomaksaruoho, keltamaksaruoho ja ahomansikka.

Ympäristön laatu

• Kokemäen Kolsin – Sastamalan Äetsän välillä Kokemäenjoen veden laatuun vaikuttaa yläjuoksun kuormitus, joka voimistuu ajoittain nykyään lähinnä hajakuormituksen takia. Alueen keski- ja alaosassa kuormitusta aiheuttavat Sammunjoen, Loimijoen/Punkalaitumenjoen ja Kauvatsanjoen/Ala-Kauvatsanjoen virtaamien tuoma hajakuormitus. Alueen yläosassa on Finnish Chemicals Oy:n purkuputki ja lisäksi alueelle pistekuormitusta aiheutuu Äetsän kunnan puhdistamosta. Alueen yläosassa on Kemira Chemicals Oy:n purkuputki ja lisäksi alueelle kuormitusta aiheutuu Sastamalan Veden puhdistamosta.

• Kokemäen Kolsin – Sastamalan Äetsän välillä Kokemäenjoen veden laatu ja ns. ekologinen potentiaali on nykyisin tyydyttävää.

• Kokemäen Kolsin – Sastamalan Äetsän välillä Kokemäenjoessa kemiallinen hapenkulutus ja fosforipitoisuus ovat laskeneet 1970-1980 –luvuilla voimakkaasti, mutta typpipitoisuudessa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia vuosien 1990-2007 aikana.

• Kokemäen Kolsin – Sastamalan Äetsän välillä Kokemäenjoen veden kemiallinen tila, happikyllästysaste ja hygieeninen laatu on hyvä ja vesi on uimakelpoista, mutta alueen yläosassa Äetsän ja Lauhan välillä pohjan sedimentissä tai eliöstössä on haitallisia aineita, lähinnä elohopeaa.

• Kokemäen Kolsin – Sastamalan Äetsän välillä Kokemäenjoen kalojen elohopeapitoisuudet noin 1 kg haukien lihassa ovat laskeneet 1990-luvulla keskimäärin 0,6 mg/kg tasolle, mutta nousseet hieman 2000-luvulla. Vuonna 2004 elohopeapitoisuus oli 0,72 mg/kg, vuonna 2006 (keskimääräistä kookkaammissa näytekaloissa) keskimäärin 0,97 mg/kg ja vuonna 2007 keskimäärin 0,71 mg/kg. Suuremmissa haukiyksilöissä pitoisuus voi kuitenkin nousta tätäkin korkeammaksi. Elintarvikkeena käytettävän kalan elohopeapitoisuus ei saa olla yli 0,5 mg/kg. Tietyille petokaloille, kuten hauelle sallitaan kuitenkin 1 mg/kg enimmäispitoisuus.

• Kokemäen Kolsin – Sastamalan Äetsän välillä Kokemäenjoen hauissa ja lahnoissa on usein lieviä maku-, haju- ja ulkonäkövirheitä. Kalojen yleislaatu on parantunut vuosina 1996-2007.

« Takaisin alkuun

Äetsä – Vammala

Kasvit

• Sastamalan Äetsän – Sastamalan Tyrvään välillä Kokemäenjoki on Tyrvään voimalaitokselta alaspäin viiden kilometrin matkalla perattua uomaa, jossa entiset koskipaikat ovat nopeavirtaisia ja jyrkkärantaisia vuolteita tai jäävät säännöstelyn vuoksi välillä kuivilleen, koska päävirta kulkee viereisessä peratussa uomassa. Kiikan Kilpikoskesta alaspäin joki virtaa vanhassa luonnonuomassaan. Tällä noin 4,5 km matkalla on jäljellä hieman pudotuskorkeutta ja koskibiotooppeja. Noin 160 m pitkä Kilpikoski on suojeltu koskiensuojelulailla. Kilpikosken alapuolella sijaitsevat noin 160 m pitkä Töörinkoski ja sen alapuolella noin 300 m pitkä Talankoski. Altaan yläosassa vesikasvillisuus on niukkaa ja rajoittuu rantaviivan tuntumaan. Kilpikoskesta alaspäin rantavedessä on eri lajien muodostamia kasvustoja ja korte- tai ruokovyöhyke on paikoin taaja.

• Sastamalan Äetsässä sijaitsee Karausvuori, Kokemäenjoen rannalta kohoava kallio, jonka huippu kohoaa 103 metrin korkeuteen merenpinnasta ja suhteellinen korkeus Kokemäenjoen pinnasta on 54 metriä. Kallion laen karukkokankaalla esiintyy mm. kalliokohokki ja pensaikkotatar. Länsirinteen kallionaluslehdossa esiintyy mm. lehtokuusama, punaherukka, käenkaali, sinivuokko, valkovuokko, oravanmarja, taikinamarja, metsäkurjenpolvi, karhunputki, sudenmarja, kultapiisku ja kevätpiippo. Rannan puustona on tervaleppää ja rannassa on myös pajua kasvavaa pensaikkoluhtaa sekä avoimempaa luhtaniittyä. Luhtalajistoon kuuluvat mm. kurjenmiekka, rentukka, kiiltopaju, luhtalitukka, suoputki, kurjenjalka ja pullosara. Paikalta on löydetty myös harvinaisempaa rantanätkelmää.

• Sastamalan Kilpijoen kasveista on kerrottu kohdassa Luontokohteet.

• Sastamalan Tyrväässä, Hartolankosken kaakkoisrannalla sijaitsee Hiidenvainion niityt, jotka ovat kasvillisuudeltaan erittäin edustavia avoimia ketoalueita. Kedot sijaitsevat Hiidenmäellä ja sen koillispuolisella kumpareella, jotka ovat rautakautisia hautauhripaikkoja. Kedoilla kasvaa katajia ja rautakautista asutusta ilmentäviä kasvilajeja. Alueelta tavattuja ketokasveja ovat mm. mäkikaura, keltamatara, ahomatara, nuokkukohokki, ketoneilikka, pukinjuuri, pölkkyruoho, kalliokielo, metsäapila, kissankello, mäkitervakko, aholeinikki ja tummatulikukka.

Eläimet

• Sastamalan Äetsän – Tyrvään välillä Kokemäenjoen ympäristössä esiintyy mm. kettu, supi, mäyrä, minkki, kärppä ja lumikko.

• Sastamalan Äetsän – Tyrvään välillä Kokemäenjoessa esiintyy saukko.

• Sastamalan Kilpikosken eläimistä on kerrottu kohdassa Luontokohteet.

• Sastamalan Äetsän – Tyrvään välillä Kokemäenjoen pohjaeläimistö koostuu pääasiassa surviaissääskistä ja harvasukasmadoista. Pohjaeläimistön kokonaisbiomassa on matalassa noin kahden metrin syvyydessä kohtalainen ja syvemmällä pieni. Taksoniluku on pieni koko alueella. RI osoittaa kaikissa syvyyksissä rehevää pohjaa. Pohjan tila Äetsän patoaltaassa on ollut melko vakaa vuosina 1985-2006.

Luontokohteet

• Sastamalassa sijaitseva, luonnontilaisena säilynyt Kilpikoski on suojeltu koskiensuojelulailla vuonna 1987. Alueen pinta-ala on 16 ha ja se edustaa kokonaisuudessaan luontodirektiivin luontotyypeistä Fennoskandian luonnontilaisia jokireittejä. Alue on uhanalaisen toutaimen syönnös- ja oleskelualuetta, jonka pohjaeläimistössä esiintyy vielä valkokatkaa jäänteenä jääkauden jälkeisistä merivaiheista. Kilpikoski kuuluu myös Natura-2000 –verkostoon (FI0358001).

• Sastamalassa Kokemäenjokeen laskevan Kilpijoen ranta on Natura-2000 –alue (FI0358003, SCI), jonka pinta-ala on 1 ha. Alueella esiintyy mm. harvinaiset lietetatar ja rantaorvokki.

Ympäristön laatu

• Sastamalan Äetsän – Tyrvään välillä Kokemäenjoen veden laatuun vaikuttaa yläjuoksun kuormitus, joka voimistuu ajoittain nykyään lähinnä hajakuormituksen takia. Alueen yläosaan pistekuormitusta aiheutuu Vammalan kaupungin puhdistamosta.

• Sastamalan Äetsän – Tyrvään välillä Kokemäenjoen veden laatu ja ns. ekologinen potentiaali on nykyisin tyydyttävää.

• Sastamalan Äetsän – Tyrvään välillä Kokemäenjoessa kemiallinen hapenkulutus ja fosforipitoisuus ovat laskeneet 1970-1980 –luvuilla voimakkaasti, mutta typpipitoisuudessa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia vuosien 1990-2008 aikana.

• Sastamalan Äetsän – Tyrvään välillä Kokemäenjoen veden kemiallinen tila, happikyllästysaste ja hygieeninen laatu on hyvä ja vesi on uimakelpoista, mutta alueen pohjan sedimentissä tai eliöstössä on haitallisia aineita.

• Sastamalan Äetsän – Tyrvään välillä Kokemäenjoen kalojen pitoisuuksia ei ole seurattu, mutta voidaan olettaa, että ne ovat samaa tasoa kuin yläpuolisen Rautaveden kaloissa. Rautavedessä elohopeapitoisuudet noin 1 kg haukien lihassa ovat laskeneet 1990- ja 2000-luvuilla keskimäärin 0,3 mg/kg tasolle. Vuosina 2004-2006 elohopeapitoisuus Rautavedessä vaihteli 0,28-0,30 mg/kg ja vuonna 2007 se oli 0,31 mg/kg. Suuremmissa haukiyksilöissä pitoisuus voi kuitenkin nousta tätä korkeammaksi. Elintarvikkeena käytettävän kalan elohopeapitoisuus ei saa olla yli 0,5 mg/kg. Tietyille petokaloille, kuten hauelle sallitaan kuitenkin 1 mg/kg enimmäispitoisuus.

• Sastamalan Äetsän – Tyrvään välillä Kokemäenjoen hauissa ja lahnoissa on usein lieviä maku-, haju- ja ulkonäkövirheitä. Kalojen yleislaatu on kohentunut vuosina 2004-2007.

« Takaisin alkuun